Motivaatio-ongelmia

Pahoitteluni niille, jotka ovat täällä turhaan kurkkineet uusia kirjoituksia! Minulla oli melko paha motivaation puute, mikä heijastui vaikka minne, kuten tänne.

Vanha lonkkavammani (rasitusosteopatia keväältä 2012) jätti jälkeensä polttelua, ja ortopedi epäili sen johtuvan labrumvauriosta, josta näkyi viitteitä magneettikuvissa. Koska polttelu ja ärsytys ovat vielä tänäkin vuonna olleet liikkumista rajoittavia ja levossakin haitanneet, niitä lähdettiin tutkimaan lisää. Lonkka magneettikuvattiin lokakuun puolivälissä uudelleen sekä ilman että varjoaineen kanssa. Varjoaine ei tietenkään osunut niveleen ensimmäisellä, toisella eikä kolmannellakaan yrittämällä *AARGH!*, ja lonkka oli useita päiviä niin kipeä, ettei tehnyt mieli urheilla millään lailla.

Viimein - onneksi - lasten harrastusten kautta löytynyt Terhi kutsui taas seurakseen lenkille, ja oli ihan pakko lähteä. Eikä sattunut lonkkaan yhtään! Eikä sen jälkeenkään. Olikohan varjoaineella parantava vaikutus? ;)

Entä kuvauksen tulos? Uskomatonta kyllä, ei mitään magneetilla havaittavia vaurioita! Kuitenkin kipu löytyi myös tämän ortopedin vastaanotolla, kun lonkkaa kierrettiin sisään ja jalkaterää ulos jalan ollessa koukussa. Nyt seurataan tilannetta pari kuukautta, ja tarvittaessa lähdetään artroskopiaan. Epäilynä on nyt jokin lihas- tai jänneongelma. :/

Arctic Trophy

Tuollaisen lorviviikon jälkeen voi olla paha lähteä liikkeelle, koska sohva on niin mukava. Näin kävi, ja painoakin taas tuli *huoh*. Välillä pakottauduin, mutta tämä marraskuinen pimeys ja vesisade eivät kyllä auttaneet asiaa. Lopulta ratkaisuksi tuli koirajuoksukisa, johon ihan periaatteesta ilmoittauduin, kun kerran täällä päin sellainen taas järjestettiin. Kyseessä oli Arktiset Vetokoirat ry:n Arctic Trophy 3.11.2013. Osallistuin harrastesarjaan, koska päätin, että ylipainoiset menevät harrastesarjaan. Miehet ja naiset olivat samoissa luokissa, mutta vaihtoehtoina olivat siis kilpa- ja harrastesarja. Miehiä osallistui neljä, kaikki kilpasarjassa, ja naisia kuusi, joista neljä harraste- ja kaksi kilpasarjassa. Nämä ovat pieniä kisoja, mutta epäilen, että suosio kasvaa tulevaisuudessa. Lähdöt olivat minuutin välein, ja minulle sattui toinen lähtövuoro.

Inke-koirani tajusi välittömästi lähdön jälkeen, että nyt saa mennä, ja pieneksi lihavaksi belgianpaimenkoiraksi se viipotti ja kiskoi käsittämättömän sitkesti! Siitä oli todellista apua, etenkin, kun saimme ennen 300 m nousua näkyviimme mäkeä tallustavan edeltäjämme, eikä jättimäisen ylämäen (Myllymäen laskettelukeskus) kiipeäminen ole useinkaan ollut niin helppoa. Matkantekoa ja vauhtia rajoitti kuitenkin yleisesti maasto, joka oli erittäin mäkistä, ja siellä, missä ei ollut mäkeä, oli vetistä suota. Alamäessä en uskaltanut painella koiran vauhtia, koska siinähän olisivat jalat hajonneet ja vaikka mitä muutakin voinut käydä, eli oli pakko jarruttaa, ja epätasaisessa suomaastossa taas piti juosta melko varovaisesti. Hauska tilanne tuli, kun saimme kiinni edessä juoksevan koirakon, joka oli nainen saksanpaimenkoiran kanssa, ja uupuneiden juoksijoiden koirat pääsivät tekemään tuttavuutta kesken kisan. Kaksi toisilleen vierasta narttukoiraa (huomaa vielä rodut!) olivat heti kavereita, ei mitään ärhentelyä, yhdessä juostiin lähes maaliin asti miltei rinnakkain! Maalissa kävimme vielä moikkaamassa, ja edelleen tytöt olivat hyviä kavereita. :) Tästä laitan kuvia heti, kun ehdin.

Tuloksiin: matka oli todellisuudessa 2,2 km, jonka mittasin Kansalaisen Karttapaikasta. Minulta meni siihen aikaa 11.13, eli pääsin lähes viiden minuutin km-vauhtia maaliin. Sarjassani oli toinen. Voittaja oli entuudestaan tuttu, kovasti sporttinen nainen erittäin innokkaan samojedinkoirauroksen kanssa. :) Myös heillä oli hyvä vauhti ylämäessä, tulivat nimittäin meidän perässämme. Olen oikein tyytyväinen aikaani. Tästä kun saisi 10 kg pois, niin se olisi siinä.

Kärryluokkia katsellessa alkoi kiinnostaa kickbike. Sillä olisi varmasti hauskaa ajella koiran kanssa! Mutta millähän ajalla? Jätetään hautumaan.

Siitä eteenpäin

Kaikkeni olen yrittänyt. Otan päivittäin pellavansiemenöljyä (yäk!), lohiöljykapselin, 50 ug D-vitamiinia sekä monivitamiinivalmistetta. Omegoiden pitäisi edesauttaa pään pysymistä kasassa. Pyöräilen työmatkat, jotta saan edes jollain lailla valoisaa ulkoilua. Yritän ulkoilla valoisalla aina, kun mahdollista. Treeniohjelmaa en edelleenkään ole saanut aikaiseksi, mutta päätin toistaiseksi käydä uimassa vain sunnuntaiaamuisin, koska silloin on paras vahdinta, ja lisätä sitä myöhemmin. Nyt pitäisi lisätä lihaskuntotreenin osuutta, joten yritän käydä bodypumpissa, salilla tai kahvakuulassa pari kertaa viikossa. Juostakin pitäisi kolme kertaa viikossa, jotta siinä pysyy tuntuma, ja energiankulutushan siinä on ihan omaa luokkaansa jo laihdutuksenkin kannalta. Tuosta on helppo laskea, että kuusi treeniä viikossa on kasassa, ja enää jää murheeksi niiden järkevä asettelu työpäivien lomaan.

Sellainen yhtälö kuin trimmattu kroppa, siisti koti ja pirteä nainen on pirun hankala. Meillä tuo kotijuttu tahtoo aina jäädä muiden jalkoihin. Olen iltaisin ihan sippi ja tahdon aikaisin nukkumaan. Uni on ilman muuta oleellinen komponentti hyvinvoinnissa, ja jos se jää vähiin, menee helposti muukin elämä mullin mallin, olen huomannut. Kofeiinin määrää olen vähentänyt, ja se tuntuu nyt parantaneen uneni laatua. Selvästi myös alkoholi haittaa unta, eli ei enää viiniä arki-iltaisin edes pihvin kanssa.

Meillä olisi ollut triathlonleirikin, mutta se ei sitten sattunutkaan muuhun ohjelmaan, mikä oli iso harmi. :/

Isänpäivänä pääsimme mieheni kanssa pitkästä aikaa juoksemaan yhdessä kympin, mikä on ollut positiivisimpia juttuja tässä! Mahtavaa! Seuraavaa lenkkiä odotellessa.

Pyöräilykeliä

Eilen aamulla raivoisa siivous, sitten mahtavassa auringonpaisteessa Ollin kanssa uutta fillaria testaamaan, mistä äkkiä kotiin, suihkuun ja Lahteen illaksi ja yöksi juhlimaan kollegoiden 30-vuotista taivalta. Aamulla Lahdesta Lappeenrantaan, lasagnea nassuun ja taas äkkiä pyörien päälle testaileen. ;)

Eilisen lenkin teimme Hanhikemppiin ja Vihtolaan. Ruska loistaa upeana! Nähtiin miehiä hirvijahdissa passissa teiden varsilla, tupsujalkaheppa kentällä ja uteliaita lihamulleja laitumensa portilla. Matkaa kertyi 26 km, aikaa meni 1'30, kun toinen meistä oli ekaa kertaa liikenteessä ilman jalkajarrua ja lukkopolkimilla. Sormia ja varpaita välillä viileys nipisteli, mutta dhb:n haalaritrikoot ja takki toimivat erinomaisesti. 

Vaihdoimme muuten maantiepyörääni spedepolkimet (Shimano SPD), jotta voin käyttää lenkeillä työmatkakenkiäni, jotka ovat tri-kenkiä triplasti lämpimämmät. Toisen polkimen lukitus on melko jäykkä, vaikka on löysimmälle säädetty; pitää käyttää reilusti voimaa, että saa klossin paikalleen. :/ Outoa. Myös Ollilla on spedet, koska minusta ne ovat kätevämmät harjoitusklossit helpomman irrotuksen takia, ja niillä pystyy paremmin kävelemäänkin. Tri-kisoissa SPD-SL-malli on ehkä parempi, kun kiinnittää kengät fillariin valmiiksi, nimittäin etteivät vahingossa irtoa lähtötohinassa. Olli ei kuulemma triathloniin aiokaan. *huokaus*

Tänään ajoimme Ilottulan kautta Joutsenoon ja sieltä Raviinitien ja Muukon kautta takaisin kaupunkiin. Vauhtia saatiin kasaan eilistä paremmin, ja 40 km taittui ajassa 1'50. Rauhallista tahtia poljetaan, jotta saadaan mies pysymään ehjänä uudessa lajissa. Hyvin tuo jo liikkuu, kun on selkeä baana alla, mutta kaupungissa kulkeminen pitää suorittaa vielä hyvin varovaisesti. Sää oli kaunis mutta tuulinen, mutta kunnon vastaiseen emme onneksi joutuneet. Ruska on yhä aivan mahtava, monin paikoin värit oikein hehkuvat lehtipuissa, ja tuulessa pöllysi varsinaista lehtisadetta!

Mies ja uusi fillari :D 

Lisää lenkkareita

Kiersin paikalliset urheiluliikkeet, ja täytyy sanoa, että jos ihmisellä on näin leveä räpylä kuin minulla ja siihen päälle muutama jalkaongelma, ei kenkävaihtoehtoja kovin valtavasti ole.

Juoksija-lehden kenkäklinikan ehdottamia NB:n tai Mizunon kenkiä en löytänyt. Sen sijaan vaihtoehdoiksi muuttuivat Asics DS-trainer ja Nike Air Pegasus. Nyt täytyy kehua Intersportin myyjää, sillä kerrankin sattui kohdalle kaveri, joka a) harrasti oikeasti juoksua ja oli juossut maratoneja, b) todella tiesi ylipronaatio-ongelman ja sen seuraukset ja c) uskalsi sanoa mielipiteensä tukipohjallisten käytöstä pronaatiotuetuissa lenkkareissa. Lisäksi hän teki hienon huomion, jota en itse ollut tajunnutkaan, nimittäin että juoksen päkiävoittoisesti! Toden totta, eilen lenkillä analysoin tätä, ja todellakin tulen alas koko jalkapohjalle niin, että paino ei missään vaiheessa ole kantapäällä. Olisin ostanut häneltä kengätkin, jos olisi ollut varmasti sopiva pari saatavilla, mutta koot olivat hieman vähissä.

Yön yli mietittyäni kävin ostamassa toisesta liikkeestä tarjouksessa olleet Pegasukset, joiden ehdoton plussa on pehmeä, vahvikkeeton päällinen, joka ei varmasti ala painaa leikattua jalkaa. Ja ylläri ylläri, poistohyllyssä oli vanhemmat, verkkokankaiset Pegasukset, yhdet ainoat, minun kokoani, ja ORANSSIT, tai sillai liukuvärjätyt oranssi-valkoiset! Ohi en päässyt, pakko oli ostaa nekin, vaikka sisäliikuntaan ja juoksumatolle, ja kyllähän niillä voi kesällä kuivalla asfaltilla ulkoillakin.

Nämä varsinaiset kengät olivat eilen tunnin lenkillä jalassa, ja en niistä pahaa sanottavaa keksinyt. Kiitokset vielä Heidille Facebook-avusta kenkävalinnassa!

Tallikaveri

Jättiläisen kaveriksi hankittiin eilen Kummitus. Kummitus tuntee myös nimen Helmi, sillä Koskarin Pasi sanoi, että tämä on oikea helmi, joten olkoon se fillarin nimi. Helmi on mieheni Ollin pyörä, Ghost Race Lector Pro, ja se on jo vuosikertaa, jota on maahantuojan tammitynnyrissä kypsytetty vuodesta 2012. Siinä on nykytekniikkaa, sähkövaihteet, jotka sopivat mainiosti kissanpennun leikittämiseen täällä sisällä. :) Ohessa kuva Helmistä.

Unesta

Päätin alkaa nukkua tarpeeksi. Käsitykseni mukaan 7,5-8 tunnin unia pidetään riittävinä. Oman kokemukseni mukaan seitsemän tuntia on aika lähellä optimia.

Uusimmassa Tiede-lehdessä on juttu unesta, sen merkityksestä ja vaikutuksesta oppimiseen. Tiesitkö, että vuorokausirytmiämme säätelee aivoissamme molekyylikoneisto, jonka kierros vie reilut 24 tuntia? Meillä on oikeasti kellokoneisto päässämme! Tätä koneistoa päivittää aistimamme valo. Kun vietämme aikaamme iltamyöhään asti kirkkaassa keinovalossa, estyy unta edistävien hermosolujen toiminta. Mitenhän illat saisi hämärämmiksi sisälläkin? Milloinkohan pitäisi alkaa himmentää ja sammutella valoja, jotta unen päästä saisi ongelmitta kiinni?

Syvä uni siivoaa aivoista ylimääräistä kuormaa. Tästäkin syystä elämä näyttää valoisammalta kunnollisten yöunien jälkeen. Se vaikuttaa oppimiseen karsimalla mielestä virheellisiksi todettuja toimintamalleja. REM-uni sen sijaan rakentaa yhteyksiä ja vahvistaa päivällä opittua. REM-uni ("rapid eye movement") eli vilkeuni on unta, jossa näemme usein sekavia unia esim. taistelemisesta ja pakenemisesta.

Solujen energianlähteenä käytämme adenosiinitrifosfaatti- eli ATP-molekyylejä. ATP:n kuluessa elimistöön kertyy sen hajoamistuotetta, adenosiinia, joka viestittää aivoillemme väsymisestä ja unen tarpeesta. Kofeiini blokkaa adenosiinin reseptorit, jolloin emme saa väsymisestä tietoa. Unen tarve ei kuitenkaan todellisuudessa vähene. Liian vähäinen uni altistaa mm. ylipainolle. Voisiko kofeiinin käytön vähentäminen auttaa painonhallinnassa? Toisaalta minä ainakin kaipaan usein pientä boosteria liikkeelle päästäkseni. Monesti kuppi teetä ja myöhäinen juoksulenkki kuitenkin piristävät niin, että unen päästä ei meinaa millään saada kiinni. Kunpa olisi joka päivä mahdollista ulkoilla valoisan aikaan! Tämä on yksi monista syistä, minkä vuoksi haluan ehdottomasti pyöräillä työmatkani.

Kaksi yötä sain nukuttua loistavasti, ja eilisaamuna oloni olikin loistava! Lähdin juoksulenkille puoli yhdeksältä. Kun ensimmäinen vastaantulija golfkentän kohdalla - vanha mies - toivotti hyvät huomenet ja tahtoi moikata koiraanikin, päätin alkaa tervehtiä muitakin vastaantulijoita. Seuraavakin vastaantulija Pappilanniemessä tervehti jo ennen minua, ja fiilikseni parani entisestään. (Juoksukin alkoi rullata, ja kappas vain, kello näytti 26 min, eli taas tuo maaginen n. 25 min, jolloin juoksu alkaa kulkea!) Ilmeisesti ulkoilevat ikämiehet ovat niin sosiaaliselta kuin ruumiilliseltakin pääomaltaan huimasti edellä valtavirtaa. Mutta ei minun kanttini kestänyt enää kadulla vastaantulevia nuorempia ihmisiä moikkailla. Missä vika?

Mielessäni virisi hyviä päätöksiä: merkkaan kaiken liikunnan heti ylös, en syö enää herkkuja töissä, lopetan kokiksen lipittämisen, lopetan tietokoneella pelaamisen, alan suunnitella viikon ruokalistan ennakkoon... Enkä kuitenkaan merkinnyt lenkkiä HeiaHeiaahan ja illala jo pelasin Candy Crush Sagaa. ;) Mutta yrittänyttä ei laiteta.

Eilisiltana nukahdin mainiosti, mutta ilmeisesti unikiintiöni tuli täyteen aamuyöstä klo 4.20. Tämä on kiusallinen homma, nimittäin riittävät yöuneni ovat ennenkin tyssänneet näin. Ykskaks ei vain nukuta enää. Jos pidän uneni seitsemässä tunnissa tai alle, jää ilmeisesti tarpeeksi univajetta, jotta pystyn nukkumaan aina aamuun asti. Lupaus lokakuulle: käyn nukkumaan aina ennen yhtätoista. Seitsemän tuntia unta klo 23-06.

Uudet lenkkarit

Olen nyt juossut kolme lenkkiä uusilla Kayanoilla. Ensimmäinen meni ihan hyvin, toisella kertaa vahvike painoi leikattua jalkaterää, ja kolmannella kerralla sattui niin, että piti lyhentää lenkki puoleen. Edellisen kerran, kun lenkkari satutti jalkaa, päädyin lopulta leikkauspöydälle kun isovarpaan tyvinivelen sivuun kehittyi iso bursa. Kerrasta viisastuneena nämä lenkkarit joutavat nyt kiertoon, eli jos jollakulla on tarvetta violetin värisille, 16 km juostuille naisten Kayanoille kokoa 39,5, ottakoon yhteyttä (myyty 10.10., toim. huom.). Edullisesti lähtee, saa tarjota!

Nyt minun pitäisi löytää taas uudet lenkkarit. Haussa leveä lesti, kevyt pronaatiotuki, kiertojäykkä rakenne ja teräosa, jossa ei vahvikkeita leveyssuunnassa. Seuraava ehdokas taitaa olla New Balancen valmistama. Juoksija-lehden kenkäklinikka antaa pari vaihtoehtoa, joista toinen on NB 870, toinen Mizuno Wave Rider. Saisikohan tästä kaupungista Mizunoja jostain?

Lokakuun alku

Viime viikolla kävin vain lyhyillä lenkeillä tiistaina ja keskiviikkona sekä kuntosalilla torstaina. Perjantai oli lepopäivä. Viikon kohokohta oli

Punkaharjun halkijuoksu 10 km

Houkuttelin (tai no, vähäinen vihjaisu riitti) työkaverini Sonjan mukaani juoksemaan Punkaharjulle lauantaina 5.10. Meitä hemmoteltiin upealla, ihanalla aurinkoisella syyssäällä! Sonja-parka joutui käymään jo kukonlaulun aikaan aamulla hevosta ulkoiluttamassa, että ehti matkaan, mutta niin vain oli tyttö pirteänä matkassa, kun hänet kymmenen jälkeen kyytiini noukin. Perille saapuessamme meinasi ensin usko loppua, kunnes löytyi parkkipaikka, jolla rivi autoja, ja järjestävältä organisaatiolta vaikuttava jengi siitä reunamilta. Jos olisin saanut valita, missä kouluni käyn, niin tämä paikka olisi ollut ehdolla aika korkealla: koulurakennus ja urheilukenttä mahtavalla paikalla järven rannalla!

Ilmoittautumisesta selvittiin pienellä sotkulla - sähköposti-ilmoni ei ollut mennyt perille ainakaan ajoissa. Vaatetus mietitytti hieman, sillä vaikka aurinko paistoi, tuuli jonkin verran ja lämpötila oli siinä kympin paikkeilla. Päädyimme molemmat pitkähihaisiin, mutta lopulta lyhythihaisetkin olisivat riittäneet. Numerolaput rintaan ja bussiin. Bussissa oli turistiajelun tunnelmaa. :) Takanamme tuoksui joko vanha hiki tai vanha viina, en ole ihan varma kumpi vai oliko yhdistelmä kyseessä. Hitaasti köröttelimme reitin läpi ja jätimme lapset - joita ei bussissa ollutkaan - ja vitosen juoksijat matkan varrelle samalla "matkaoppaan" eli järjestäjän ohjeita kuunnellen. Harjun portin pihalla oli kiva alkulämmittely, ihan tuli lääkärikymppi mieleen! Tässä oli kyllä enemmän sellaista ruohonjuuritason tuntua... Ihanan eksoottista jotenkin.

Ensin lähti puolimaratoonareiden joukko matkaan ja me kympin juoksijat minuuttia myöhemmin. Jalat olivat ihan spagettia, tuleva veren maku suussa hirvitti jo ennakkoon, ja oloni oli kovin raskas. Mietin viime hetkille asti, josko ottaisin tästä vain mukavan hölkän, mutta sisu ei kuitenkaan antanut periksi. Multivita Energyä oli onneksi matkassa, ja sillä lähti kone käyntiin. Toivottelin Sonjalle hyvää matkaa ja laitoin kakkosen silmään. Muutamaa sataa metriä myöhemmin kuului olkapääni takaa tuttu ääni "päätin sittenkin lähteä mukaasi". :D Puolentoista kilsan kohdalla sain jo kolmosvaihteen päälle ja juoksu alkoi kulkea. Meitä oli viiden juoksijan joukko siinä, jotka melko yhtäaikaa tultiin myös lopulta maaliin. Kilometrit kertyivät kovin vikkelästi, alussa pääsimme jopa 4'30 vauhtia, reilusti yli puolivälin mentiin noin viiden minuutin vauhtia, ja lopussa hidastui 5'30 paikkeille. Olen tosi tyytyväinen vauhtiin. Reitti oli aika mäkinen, välillä tuuli kovaa sivulta, ja onhan minulla tuota massaakin tällä hetkellä, ikävä kyllä. Sitkeästi Sonja siinä vierellä pysytteli, välillä kauhistuin, että hän lähtee minulta vielä karkuun (treenaamatta!!!), ja maaliin tulimme lopulta rinta rinnan, ajat 52:35 ja 52:36. Järjestäjä taisi arpoa meille sekunnin eron, että sai pokaalit jaettua. ;) Me siis tulimme kuntosarjassa toiseksi ja kolmanneksi. Tämä oli minun ensimmäinen sijoitukseni missään aikuisiän juoksutapahtumassa, jee! Laitoin meidät kuntosarjaan, koska viimevuotisissa tuloksissa huonoinkin kilpasarjalainen oli juossut kovempaa kuin minun ratakympin enkkani. Nyt kuitenkin tulokset olivat kilpa- ja kuntosarjoissa ihan sikin sokin. Onkohan tällaiselle kuntosarjalle oikeasti tarvetta, kun on vaikeaa tietää, mihin ilmoittautua?

Kiitokset tapahtuman järjestäjille, matkatoverilleni Sonjalle, säänhaltijalle ja kaikille kilpakumppaneille! Tämä oli hieno tapahtuma, ja olisi hienoa osallistua vastakin.

Uups! Ryhdistäydytäänpä.

Viime viikko 16.-22.9. pähkinänkuoressa:

Maanantai: lepopäivä
Tiistai: uintitreenit 1'20
Keskiviikko: kevyt lapsi ja koira -hölköttely 55 min, 6,6 km
Torstai: kuntosalilla 1'15
Perjantai: lepopäivä
Lauantai: vatsa-pakarajumppa piiiiiitkästä aikaa, oli tosi hienoa!
Sunnuntai: uintitreenit n. 1 h, erinomaista :)

Täytyy vielä mainita, että pyöräilen työmatkat, 6 km suuntaansa, lähes joka arkipäivä. Nyt on ollut väsymystä ilmassa, ja kävin maanantaina ja perjantaina autolla töissä.

Tällä viikolla en sitten muuta ole tehnytkään kuin pyöräillyt töihin ja ulkoiluttanut koiraa, sitäkin häpeällisen vähän. En ole saanut nukuttua tarpeeksi aikoihin, vuorokausirytmi on ollut jotenkin pyllyllään, ja olen yrittänyt nyt korjata sitä ja ottaa rennosti. Sää on ollut myös jokseenkin hirveä, pipolle ja hanskoille on tullut käyttöä, ja ulkoilu ei ole yhtään huvittanut. Perustelen lorvimista myös sillä, että ainakin rasitusvammojen perusteella minun olisi syytä oppia kuuntelemaan kehoani, ja tämä on luullakseni sitä kehon kuuntelemista.

Ensi viikon lauantaina 5.10. olisi Punkaharjun halkijuoksu, matkat 5 km, 10 km ja puolimaraton. Jos joku tahtoo mukaan, seura kelpaa kernaasti. Itse meinaan kympille, ja toivon että paukkuja löytyy, kun numerolappu kiinnitetään rintaan. Jos ei, pitää vain nauttia maisemista, niitähän siellä riittää!

Meille odotetaan juuri tällä hetkellä uutta fillaria. Miehelleni on tilattu maantiepyörä, jonka pitäisi saapua Koskimieheen hetkenä minä hyvänsä. Tilasimme maanantai-iltana myöhään Wigglestä pyöräilykamaa, henkselihousuja, takkeja ja kengät sekä minullekin SPD-polkimet maantiepyörään. Valitsimme pikatoimituksen, ja epäilyksistäni huolimatta paketti tuli eilen iltapäivällä kotiovelle! Eli ihan oikeasti n. 25 euron toimitusmaksulla paketti saapui reilussa vuorokaudessa Englannista Suomeen ja meille kotiin! Ehkä se ei ole ihme, mutta 70-luvulla syntyneenä ja kirjeenvaihtoakin etanapostilla harrastaneena ja edelleen myös hitaita paketteja tilanneena olen vaikuttunut. Vaatteetkin ovat istuvia, ja minä toden teolla tykästyin uuteen kissa-asuuni. ;) Piti käydä kaupassakin se päällä, vaikkakin tuulitakilla ja lenkkareilla naamioituna. No joo, tähän vaikutti äkkilähtö lasta harrastuksiin viemään, kun sovitus oli juuri kesken.

Maantiepyörässäni on tähän asti ollut SPD-SL-polkimet, cyclocrossarissa taas yhdistelmä-SPD:t, joissa toinen puoli flat tavallisia kenkiä varten. Kilpurilla olen käyttänyt triathlonkenkiä, ja cyclolla numeron verran isompia MTB-kenkiä. Tri-kengät ovat erittäin ohuet ja naftit, suomeksi vilpoisat. Ne on tarkoitettu kesäkeleille ja urhelusuorituksiin. Syksyn ajankin sitten polkimien vaihdon jälkeen MTB-kengillä myös kilpurilla, etteivät varpaat palele. Ehkä olisin jättänyt pyörän jo talviteloille, mutta täytyy vielä Ollin kanssa ajella muutama lenkki, ennen kuin kelit ja kadut muuttuvat ajokelvottomiksi.

Tässä odotellaan myös uusia lenkkareita, Kayanoita, joiden pitäisi tulla tänään postissa. Huomenna lenkille niillä? Vaiko jo tänä iltana? Ai niin, se vuorokausirytmi!

Loppuviikon puuhat

Valtavia omantunnontuskia potien tätä kirjoitan. :( Tänään olisi Lassen hölkkä, mutta on ollut niin kiireinen viikko ja sellainen olo, ettei nyt irtoa. Joskus on pakko nukkua ja siivotakin, joten jätin myös aamun uintitreenit väliin. Sen sijaan ilmoittauduin illaksi ihan uusiin juttuihin, Huhtariin Grit Strength -tunnille ja BodyBalanceen.

Torstaina kävin tekemässä täsmäiskun kuntosalille. Ehdin 40 minuutissa käydä läpi lähes koko kropan. Pidän toiminnallisen harjoittelun salista, jossa on rauhallista ja tunnelmallista, ja tein siellä kuntopallon, kahvakuulan ja vähän taljankin avulla pääasiassa keskivartaloliikkeitä, jotka fysioterapeutti on minulle "määrännyt", sekä hieman raajojakin. Lopuksi palkitsin itseni hierovalla tuolilla. :D

Perjantai-iltana vein tyttären tanssitunnille ja sillä aikaa hölköttelin keskustan rantoja pitkin. Jotenkin siellä on niin ihanaa juosta! Arvelen nähneeni uintiporukkaa lähdössä perjantaipurjehdukselle, mutta en arvannut mennä lähemmäs katsomaan, jos vaikka olisinkin erehtynyt... Kiersin ensin Pikisaaren ja sitten Rakuunamäen. Matkaa tuli n. 6,7 km ja aikaa meni n. 45 min. Unohdin pysäyttää kellon. Tanssiopistolla kohtasin lasta hakiessani toisen balettilaisen äidin niin ikään juoksuvaatteissa ja hikiläntti selässä, ja päädyimme sopimaan yhteisistä lenkeistä jatkossa. Huimaa!

Lauantaina meillä oli työpaikalla koulutuspäivä, ja sieltä hurautin Vihtolan ja Hanhikempin kautta kotiin, 19,6 km ja 46 min, keskikadenssi 74, -nopeus 25,1 km/h, -syke 127.

Jotta pystyn jatkamaan elämää tämän päivän lusmuilusta huolimatta, katsoin heti korvaavan tapahtuman: Punkaharjun halkijuoksu la 5.10. Siellä on kymppi ja puolimaraton, ja kympille siis aion osallistua. Matka on yksisuuntainen ja profiilin mukaan hieman nouseva. Sellaisella en ole aiemmin ollutkaan. Lapsillekin olisi omat sarjat ja lisäksi 5 km kuntohölkkäsarja. Seura kelpaa, kiitos, jos joku tahtoo lähteä mukaan! Maisemathan siellä ovat kerrassaan hienot, minkä pitäisi tehdä juoksusta huomattavasti kevyempää. :)

Tätä viikkoa, ja vähän edellistäkin

No niinhän siinä sitten kävi... Olo oli kuntosalin ja pumpin jäljiltä kuin jyrän alle jääneellä, enkä pystynyt lauantaina edes kävelemään kunnolla. Pitkä lenkki jäi haaveeksi, mutta illalla kävin kevyesti hölkkäämässä pyöräilevä lapsi seuranani 50 min/6,5 km ja sen jälkeen venyttelin, mikä hieman helpottikin. Kuitenkin esim. vasemman olkavarren ojentaja oli vielä maanantainakin ihan käyttökelvoton!

Sunnuntaiaamuna oli superhyvät uintitreenit taas. Potkut tuntuvat olevan tärkeitä, niitä on joka treeneissä. :) Syystä, veikkaisin. Uutta oli "formulat", eli ensin kierrokset päälle käsijarrun kanssa, ja sitten hanaa!

Maanantaina oli lepopäivä. Ohjelmaan kuului mm. muffinsseja ja musiikin teoriaa.

Tiistaina oli jälleen uintitreenien vuoro. Sain neuvoja käsivetoihin, jotka kuulemma aloitan liian läheltä päätä, eli pitää kurottaa edemmäs. Juuri tämä on se syy, miksi treeneissä käyn, eli hienoa. :)

Keskiviikkona pääsin töistä vähän tavallista aikaisemmmin, ekaluokkalainen meni kaverinsa luokse pariksi tunniksi suoraan koulusta ja minä pääsin 1,5 tunnin lenkille. Kaksi vuotta sitten, kun vielä pystyin kunnolla juoksemaan, löysin myöhään syksyllä hienoja reittejä Karhuvuoren suunnalta, ja viime vuonna jalkapuolena harmitti hirveästi, etten päässyt enempää niitä hyödyntämään. Mutta nyt löysin upean polun, joka lähtee Vuorentien päästä kohti Mielontietä, ja sinne varmasti palaan! Lenkille tuli mittaa 13 km ja aikaa meni 1h 27 min. Koiralla oli pitkästä aikaa vetovaljaat, mutta ei se vetänyt oikeastaan yhtään, ihmetteli vain aluksi, että mitkäs nämä olivatkaan, ja ravisteli muutaman metrin välein. ;) Viime ajat olemme käyttäneet vedonestopantaa, ja ehkä se ja iänkin (ja tällä kertaa lämpimän sään) aikaansaama rauhoittuminen ovat auttaneet. Koirajuoksussahan koiran kuuluisi vetää, mutta olen nyt kallistunut siihen, että minä teen itsenäisen juoksun ja Inke vain ulkoilee mukana. 15 minuutin välein pidimme juoma- ja koirankastelutaukoja. Toisessa pullossa oli arginiinijuomaa ja toisessa vettä. Argi-purkki alkaa vedellä viimeisiään, ja olisi kai hankittava uusi, jos sitä aikoo jatkaa. Olisi kiva kuulla, jos muut ovat arginiinia käyttäneet, että tuntuuko siitä olleen hyötyä?

Aloin taas laittaa treenejäni HeiaHeia-palveluun, ja ne ovat julkisia, eli sieltä näkee simppelimmän treenikalenterini.

Hehkutusta

Pumppitunnilla:

- Ei sattunut isovarpaan tyveen, JEE!
- Ei sattunut nivuseen, JEEE!!!
- Ei sattunut polveen, JEEEEE!!!!

(no oli siinä polvessa sen verran tunnetta, että varansa on vielä pidettävä)

JEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!

Habaa kasvattamassa

Voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun tapasin pitkästä aikaa Huhtarin Hierovan Tuolin! :D Tähän kyseiseen autuuteen päästäkseni joudun ihan itse tekemäni päätöksen perusteella huhkimaan hieman, mutta kylläpä kannatti taas. Kävin eilen tekemässä n. 40 minuutin verran lähinnä fysioterapeutin antamia keskivartaloliikkeitä, siihen päälle hyvät venyttelyt ja - Tuoliin!

Tänään pääsin Tuoliin palkinnoksi - kröhöm! - ensimmäisestä BodyPumpista moneen kuukauteen. Saliin pääsyä odotellessa mietin, pitääkö äkkiä käydä ostamassa kokista tunnista selvitäkseen, mutta eihän siinä muuta tarvittu kuin Pia superenergisenä ja huippupositiivisena lavalle ja musiikki soimaan! Heti ekasta tahdista olin täysillä mukana. Kiitos, Pia! Jotain on näistä vammoista tarttunut korvien väliin, sillä ihan itselleni epätyypillisesti osasin laittaa ihan pienet painot tankoon jalkaliikkeitä varten. Selän kohdalla itsehillintä sitten petti, joten nyt on olo kuin jyrän alle jääneellä ;)

Huomenna minun on tarkoitus juosta n. 17 km lenkki, saas nähdä, kuin käy... Pohkeet meinasivat krampata yhden jalan kyykyissä vaikkei ollut painojakaan, ja jo eilisen vähäisen salitreenin jäljiltä ovat reidet ja vatsa hieman hellinä.

Paluuta arkeen

Omalla laillaan tuntuu helpottavalta, kun arjen kuviot asettuvat kohdalleen: töihin, kotiin, lapset harrastuksiin, kauppaan, treeneihin - maanantaina musiikin teoriaa, tiistaina uintia, keskiviikkona juoksua, torstaiaamuna salille. Perjantaiaamuisin käyn laulutunnilla, ja ennen sitä ehtisin joogaan tai sitten ehkä työpäivän jälkeen Pian vetämään pumppiin, ellei tule töissä yllätyksiä eteen. Lauantai hakee vielä juttuaan, ehkä järkevin olisi pitkä juoksulenkki, sitä kun ei oikein muualle saa järjestettyä. Uintikaveri ehdotti astangajoogatuntia lauantaille, se voisi olla vaikka kevyemmän viikon ohjelmassa. Sunnuntaiaamuisin on pitkä uintitreeni. Mihinköhän väliin laitettaisiin vielä pyörälenkki ja yksi salikäynti? Eikä toinen lepopäivä viikossa olisi sekään pahitteeksi.

En ole juuri tehnyt yhdistelmätreenejä Karjala Triathlonin yhteistreenejä lukuunottamatta. Keväällä kävin muutamia kertoja ensin pyöräilemässä ja sen jälkeen heti juoksemassa, mutta jotenkin se on jäänyt. Ehkä noita olisi syytä tehdä tässä syksyn aikana, kun vielä pystyy ajamaan maantiepyörällä. Toki talvella voin käydä spinningissä ja mennä sen jälkeen hetkeksi matolle juoksemaan. Jos Huhtariin saataisiin vielä uimahalli, siellä voisi tehdä triathlontreenit sisätiloissa!

Tiistain uintitreenit

Janin pitämissä treeneissä uitiin sekauintia, ja totesin taas, että perhonen ei suju. Onneksi halli on tuohon aikaan jo yleisöltä suljettu ja olin reunimmaisella radalla... ;) Sitten uimme piteneviä pätkiä kovaa vaparia ja jälleen laudalla jalkapotkuja. Jaloista löytyy ruutia, mutta joku ihan uusi lihas on nyt sunnuntaista lähtien ilmoitellut olemassaolostaan tuolla vasemman pakaran sivulla, auts.

Keskiviikkona kevyt juoksulenkki

Hölkkäsin ensin 20 min pyöräilevien lasten perässä keskustan suuntaan, ja sitten yksikseni Tirilän polkuja vielä 40 min. Onna osaa hienosti sopeuttaa vauhtinsa minun juoksuuni, mutta Vella ajaa "aina täysillä", ja yhdessä tytöt painelivatkin jossain kaukana, vain Vellan pinkki fleece vilahti esiin silloin tällöin ennen seuraavaa käännöstä. 

Olen aiemmin tykännyt juosta asfaltilla, mutta ilmeisesti polkujen vaihtelevammat muodot, jotka tekevät jokaisesta askelesta hieman erilaisen, rasittavat jalkoja vähemmän? Yhä enemmän huomaan juoksevani mieluummin polkuja pitkin. Myös tien reunan vaihtaminen säännöllisesti tekee hyvää. Nyt tuntui oikean polven seudulla jalan sisäsyrjällä pistoksia, mutta osasyynä voi olla, että kaaduin muutaman päivä sitten pyörällä, ja juuri tuolla alueella on aika mojovia mustelmia. Monet muut pienet kiristykset ja pistokset menevät ohi, kunhan niitä ei liikaa ajattele. Tunne oli kevyt, ja vaikka syke oli 135 luokkaa, ei hengästyttänyt. Aerobinen kynnykseni on siis sen yläpuolella, vaikka yhdessä testissä se siihen määritettiinkin pari vuotta sitten. Matkaa kertyi 8,7 km, aikaa kului tasan tunti, keskisyke 128, max 148.

Kuopion kisasta uusi video

Kuopio Triathlonin sivuille on tullut pitkä, hyvä ohjelma tämän vuoden kisasta.
http://kuopiotriathlon.sporttisaitti.com/

Ilmoittautuminen

Ilmoittauduin juuri KISAAN. Joroisille juurikin. Ilmo aukesi tänään klo 12, ja nyt klo 18.55 on 1300 paikasta mennyt jo 713! Ihan uskomatonta. Aika moni tänä vuonna rannalle jäänyt on tainnut varmistaa osallistumisensa HETI.

Aika paljon on muuten krääsää tyrkyllä osallistujille jo ilmoittautumisen yhteydessä. Siellä on vaikka mitä kompressiosäärystimistä majoitukseen tilattavissa heti. Itse en uskaltanut vielä ottaa mitään, vaikka joku majoitus varmaan pitää järjestää, mutta tässä vaiheessa en vielä tiedä, millä kokoonpanolla meidän perhe sinne lähtee. Ja toisaalta täältä ei aja Joroisille kuin kaksi tuntia. Tietty joku training for -paita voisi olla ihan kiva, mutta meillä on vino pino paitaa ja bandanaa jo kotona, sekä startattuja että DNS-paitoja. Ja sitten - kaikkea voi sattua. Vasta rantaviivalla voi olla suht varma, että oikeasti pääsee mukaan. Ettei innostuta liikaa, siitä tulee huono karma.

Nyt kyllä vähän hirvittää...

Kevyt viikko flunssan jälkeen

Maanantaina oli vielä sen verran väsynyt olo, etten uskaltanut lähteä pyörälenkille.

Tiistaina en voinut enää pidätellä itseäni, ja uskaltauduin Lappeenrannan Uimareiden Masters-treeneihin. Treeni oli hyvin vapaauintipainotteinen ja tuntui melko kevyeltä, mikä oli oikein hyvä terveydentilani huomioon ottaen. Yksityiskohdat ovat ehtineet karista mielestä, kun vei näin kauan ehtiä blogin pariin. Yksi tuttu naama oli joukossa, Aija, joka on usein näkynyt samoilla pumppitunneilla. :) Kiva! Ja jälleen kerran sain huomata, että turha stressata mukaan menoa, ihanasti täällä otetaan vastaan uuteen porukkaan, oli sitten kyseessä laji mikä hyvänsä. :) Urheilijat ja kuntoilijat ovat mukavaa ja reipasta porukkaa.

Keskiviikkona 28.8. kävin hyvässä seurassa, eli 7-vuotiaan pyöräilevän prinsessamme kanssa hölkkäämässä kauniin kesäisessä säässä pienen lenkin: Parkkarilasta kohti keskustaa, lasten liikennekaupungin takaa Armilankadulle ja sieltä tuomaan lapsi kotiin, mistä kävin vielä Kisapuiston pururadalla kääntymässä. Statistiikka: 4,1 km, kesto 30'34, keskisyke 130, max 152.

Torstai olikin sitten lepopäivä.

Perjantaina innostuin isomman tyttäremme kanssa vähän pidemmän lenkin. Onna pyöräili rauhallisesti mukana, vaikka metsäpoluilla kuulemma töyssyttikin vähän liikaa. Menimme polkuja ja pikkuteitä kanavan varrelle asti. Siellä on ihanat polut, erityisesti rakastan Hakalin kohdalla olevaa "metsäkäytävää"! Takaisin tulimme Hovinpellon, Hartikkalan ja Tirilän kautta. Matkaa kertyi n. 10,7 km ajassa 1'12, keskisyke 136, max 156. Jalat kestivät hyvin, mutta oikeaa nivusta alkoi polttaa suunnilleen kolmen vartin kohdalla, kuten yleensäkin. Se on selvästi yhteydessä asennon lysähtämisen, eli kun pitää navan kiinni selkärangassa ja muistaa ojentaa lantion, vaiva vähenee. Ylämäissä kokeilin ponnistaa oikein lujasti, jotta asento pysyisi suorassa, ja onnistuihan se!

Lauantaina piti mennä salille, mutta siitä tulikin siivous- ja muffinssinpaistopäivä. Alan ehkä oppia kuuntelemaan kroppaani? Oli väsynyt olo, ja ottaen huomioon äskettäisen flunssan ja edellisiltaisen lenkin ratkaisu saattoi olla jopa viisas.

Tänään sunnuntaina näin aamuyöstä unta, että nukuin yhdeksään enkä ehtinyt uintitreeneihin. Ehkä juuri tästä syystä heräsin ajoissa, klo 7.30, ja ehdin mainiosti uimaan. :) Hienosti minut otettiin tälläkin kertaa vastaan; vetäjä oli eri kuin tiistaina ja porukkakin osin eri. Hienoa oli, että Pia oli mukana! Oli tosi kivaa! Teimme delfiinipotkuja sukelluksissa ja sitten rintauintivetojen kanssa pinnalla, ja minulla kesti hetken ohjelmoida itseni tuohon rintauintiversioon, että sain sen joten kuten sujumaan. Näitä tehtiin ehkä kymmenkunta tai vähän alle. Sitten saimme Pian kanssa tri-yhteensopivat ohjeet ja teimme 50 m matkavauhtisia vetoja, joiden jälkeen kahden käden selkää rintauintipotkuilla, ikään kuin rintauintia selällään. Tähänkin piti vähän orientoitua, mutta se oli lopulta ihan helppoa. Aluksi pyrki menemään vettä suuhun. Sitten vielä 20 min vaparia räpylöillä, jotka sain lainaksi Pialta. Pitää hankkia omat, koska niille näyttäisi olevan käyttöä.

Kipeenä :/

Lapsilla alkoi koulu, ja flunssa tuli kylään saman tien. Nyt siis treenitaukoa viikko-pari, eikä taida Tour de Helsinkikään onnistua. Sen jälkeen on tarkoitus aloittaa uintitreenit ihan tosissaan, tällä kertaa Lappeenrannan uimareiden masters-ryhmässä.

Joutsenon puolimaratonille 21.9. osallistuminen on siinä ja siinä, koska en tiedä ehdinkö kasvattaa lenkkien pituutta tarpeeksi, mutta Myrskylässä on kuulemma hieno Lassen hölkkä -niminen juoksutapahtuma 15.9., jossa yhtenä matkana kymppi, tai tarkkaan ottaen 10,3 km, ja muitakin KarTri-tyyppejä on osallistumassa. Olen monena vuonna ollut Orion kympillä tähän aikaan vuodesta, mutta sitä ei enää järjestetä, ja tämä tulee siinäkin mielessä hyvään saumaan.

Kannustamassa Helsinki City Marathonilla 17.8.

Tänään on reidet niiiiin hapoilla, etten näe edes unta muusta kuin levosta. Työmatkapyöräilykin oli hieman tuskaista. Aamulla oli samaan suuntaan matkalla upea vintagetyylinen Trekin maantie(?)fillari nahkasatulalla ja lokareilla, melkein uskalsin kehaista, kun oltiin samoissa liikennevaloissa jopa kahdesti. :)Tämän tapainen.

Olimme viime lauantaina 17.8. Helsingissä kannustamassa Helsinki City Marathonilla. Tässäpä kuvia kannustettavistamme:

 Näin kevyesti nousi lappeenrantalaisaskel 28 km kohdalla! Lopputulos upea 3.54. Onnea!

Matin 33. HCM, 28 km tässäkin takana

Tikan Matti juoksi jälleen kerran, yhä vähemmillä harjoituksilla, maaliin, nyt 33. kerran tällä maratonilla! Aika huima saavutus! Eikä mies näyttänyt edes kipeältä arkena töissä. Mitähän tuumaisi lääkäri, joka jo kolme vuotta sitten sanoi, että taitaa olla maratonit tuon polven kanssa juostu? Tänä vuonna kävelyosuus kuulemma meni viimevuotista paremmin.

Keli oli etenkin alkuvaiheessa kovin sateinen, iltaa kohti selkeni. Kannustajien tie kävi siis kapakasta kapakkaan, aloitimme Gringos Locosista Kisahallin nurkalta, sieltä kävelimme Hietalahden rantaan 21/28 km kohdalle Chicosiin, ja lopuksi vielä Viisipenniseen Manskun varrelle. Massut olivat kovin täynnä, eikä yhtään huvittanut juosta mukana niin kuin viime vuonna, kun olin polvivaivaisena Ollia kannustamassa. Toisaalta olo olisi ollut mukavampi juoksemassa ainakin henkisesti. Toivottavasti olemme ensi vuonna molemmat mukana Ollin kanssa! Kolme kappaletta olen näitä hooseeämmiä juossut, nimittäin 2009, 2010 ja 2011. Paras aika on viimeisimmästä, 3.57. Pääasia kuitenkin, että pystyn taas juoksemaan, vaikkei pitkistä matkoista mitään tulisikaan.

Maanantain pyörälenkki

Vettä tuli koko päivän. Viiden maissa enää tihkutteli ja päätin tsekata, olisiko pyörälenkille mahiksia. No, ennustehan oli loistava, rintaman reuna enää kohdalla ja aurinkoa tiedossa! Viime hetkillä ehdin mukaan Lpr:n pyöräilijöiden yhteislenkille, kun ensin etsin Kuopion-reissun jäljiltä olevia ketjusprayta ja satulalaukkua.

Ajoimme neljän hengen voimin pistona Merenlahdelle ja sieltä sitten kolmen porukalla vielä Sipariin, josta Korkea-Ahontietä takaisin kaupunkiin. Älkää kysykö, miten sinne Sipariin mentiin! Minut olisi voinut johdattaa vaikka Mikkeliin saman tien, niin oli pääni pyörällä. Merenlahdella on kaunista ja mäkistä, asfaltin kunnossa hieman huomauttamista. Siparin suunta oli tasaisempaa, toki joku iso mäki sielläkin. Jalat hapottivat kovin sunnuntaisen "pitkän" juoksun jäljiltä ja ylämäet olivat tuskaa. Hyvä seura kuitenkin kuittasi ongelmat! :) Kesän viimeisiä rippeitä viedään. Vielä varmaan jokunen lenkki jäljellä, sitten ensi kesää odottamaan! Kiitos taas seurasta mukana olleille!

Matkaa kertyi minun mittariini 55,61 km. Aikaa minulla meni kokonaisuudessaan 2'06, sykkeet 130/165, keskikadenssi 69 sisältäen lukuisia polkemattomia alamäkiä.

Pitkä juoksulenkki

Viikon lepäilyn jälkeen tartuin sunnuntaina 18.8. itseäni niskasta ja päätin tehdä 15 km lenkin. Suunnittelin reitin Google Mapsilla etukäteen ja päädyin juoksemaan Parkkarilasta Veistontielle, josta Lasolantie-Huotarintie-Karjalantie ja sieltä Lauritsalantietä takaisin kotiin. Kaunis lenkki maalaismaisemissa siis! Ikävä kyllä tunne oli kovin raskas, jalka ei noussut ja Lasolantiellä ison ylämäen jälkeen teki jo mieli soittaa raatoauto. Huotarintiellä olo parani vähän, ja kevenihän olo jo siksikin, että juomapullot hiljalleen tyhjenivät. Sainpa kuitenkin juostua, aikaa siihen meni 1'53, keskisyke 132, max 148. Muut lukemat ok, mutta aika ei miellytä... Mukana kuitenkin useita juoma- ja koiranjuottotaukoja sekä yksi seikkailu metsäpolulla eestaas rämpien, kun yritin metsän kautta ohittaa Veistontiellä olevaa taloa. Kartan mukaan pihasta (vai pihan vierestä?) saisi mennä läpi, mutta siinä on puomi edessä. Pitäisi selvittää, saako siitä jalkaisin kulkea.

Tabula rasa

Taulu tai pöytä kyllä, mutta takki ei ole lähimainkaan tyhjä. Tuntuu, että tämä kausi on hoidettu, tavoitteet saavutettu, syksy alkanut. Kiitos kaikille tukena olleille!

Onnistuin saamaan hieronnan tälle päivälle, enkä sen jälkeen lähtenyt enää edes Mattilanlammelle katsomaan, olisiko juttukavereita paikalla. En lähde enää tri-kisaan tänä vuonna, vaikka Nastolassa olisi perusmatkan kuntosarja 24.8., toki täysmatkan SM-kisaa voisin käydä ihailemassa aidan takaa. Voisinpa ottaa ihan kamerankin mukaan.

Hieman vielä kihelmöi ajatus Tour de Helsingistä 1.syyskuuta. Sinne ehtii vielä ilmoittautua. Lähtisikö joku mukaan? 

Pari kuvaa Kuopiosta perusmatkan lähdöstä

 Lähtötunnelmia

 Yleisöä on niin paljon ettei laiturit kanna! :D

 Antaa palaa! Ikämiehet vauhdissa vaaleanpunaisissa pipoissan.

Kisakeskuksen alue sunnuntaina Puijon tornin ikkunasta kuvattuna.

Kiitos kuvista Ollille!

Kuopio Triathlon 10.8.2013

Kaikki tuska päättyy aikanaan! Erityisen hienoksi tämän tuskan jalosti loppuaikani 2.51:15, joka oli reilusti alle kolmen tunnin tavoitteeni. :)

Torstaina kävimme tyttöjen kanssa kampaajalla, joka kysäisi tankkauksesta, jolloin vasta tajusin, että nythän sitä pitää tehdä! Onneksi edellisenä iltana olin jo puolivahingossa aloittanut patongilla ja grilliruualla. Minun perustankkaukseeni kuuluu Kouvolan Lakritsi, jota ei kyllä enää kisaa edellisenä päivänä uskalla syödä, ja usein myös pulla, jota en nyt ehtinyt leipoa. Terveellisempääkin tavaraa voisi toki käyttää, mutta hiilari kuin hiilari, ja tämä on oikeaa juhlaa! Vaalealla leivällä, kana-riisipadalla ja lakuilla mentiin, ja aplarimehua kyytipojaksi. Perjantaina olo olikin niin tönkkö ja turvonnut ettei ikinä, eikä lauantaiaamuna autossa oikein edes huvittanut syödä, mutta jotain meni kuitenkin, ja taas aplarimehua.

Olimme kerrankin hyvissä ajoin paikalla, ja ehdin katsoa vaihtoreitit läpi. Lisäksi katsoimme lasten startin, ja siellä pienin (noin 6-7-vuotias) oli kyllä niin liikuttavan ihana, oi että! Sitkeästi tuo pieni tyttö ui 100 m matkansa muiden perässä. Hänellä oli isä mukana vaihdossa auttamassa vaihdossakin, kuivaamassa ym. ja hänen pyöränsä (16"?)ei tietenkään yltänyt telineeseen, ja se oli aidan vieressä odottamassa. Hän sai kyllä varmaan kisan kovimmat aplodit! Toivottavasti sain kylvettyä triathloninnostuksen siemenen myös omiin tyttäriini, lupaavalta ainakin kuulosti.

Lasten lähtöä katsellessa silmäni osuivat landseer-rotuiseen koiraan sivummalla, ja tietty ajattelin, että tämähän on hyvä paikka treenata vesipelastusta. ;) No, kukas muukaan remmin toisesta päästä löytyi kuin Jaana W! Ihanaa nähdä, vilkuti vilkuti! Kiitos kannustuksesta!

Huolimatta siitä, että olimme paikalla ajoissa, en oikein löytänyt sopivaa rakoa viedä tavaroita vaihtoalueelle, ja kun olin lopulta saanut fillarin tangolle, meitä alettiin hätistellä nuorten ja yleisten vaihdon tieltä pois. Infokin alkoi saman tien, joten kaappasin kassin vielä mukaan. Infon jälkeen jatkoin tavaroiden asettelua ja päätin kuin päätinkin laittaa kengät polkimiin kiinni. Numero roikkumaan aerotangoista, kypärä selälleen, remmit avattuna, niiden päälle, ja lasit avattuna kypärän sisään, pyyhe maahan pyörän eteen, lenkkarit pyörän sivuun sukat sisällään valmiiksi auki. Kello alkoi olla melko paljon, ja menin Ollin ja lasten luo pukemaan märkkärin ja jätin päällivaatteet heille. 

Menomatkalla satoi vettä vähän väliä, ja aamutuimaan koko ajatus kisoista tuntui melko kammottavalta. Infossa, tuntia ennen starttia, jalat tuntuivat kumman veteliltä. Onneksi päästyäni (ja viimein ehdittyäni!) veteen verryttelemään olo parani heti. Tämä veden rentouttava vaikutus on toiminut jo vuosi sitten Helsinki City Triathlonilla sekä tämän vuoden aiemmissa kisoissa ja on ihan loistava juttu. Sääkään ei kiukutellut kisan aikana, vaikka viimeisen juoksukierroksen aikana tihuttikin vettä. Lämpötila oli oikein hyvä, jotain 18 astetta, ja pääsääntöisesti oli pilvipoutaa, ei tullut kylmä eikä kuuma.

Naisten ikäsarjojen startti oli viimeisenä, ja lähtijöitä oli kohtalaisesti rannan leveyteen nähden. Ihan pientä törmäilyä oli, muttei onneksi mitään esim. Kiskoon verrattavaa. Uin ihan rennosti, en halunnut mitään happi loppuu -paniikkia, ja sain pidettyä jossain määrin suoran linjan ekalla 750 m kierroksella, paitsi viimeisellä pätkällä, jolloin kurssi pyrki väkisin kääntymään oikealle. Kierrosten välissä rantautuessa oli TV-kamera vastassa, ja minä hoipuin kuin humalainen siihen... Ohjelma on kai jossain vaiheessa nähtävillä kisojen nettisivuilla, saa nähdä, laittavatko näkyviin. Toisella kierroksella suunnistin 300 m poijulle ja ihmettelin, että onpas täällä hiljaista, ja vasta uutta suuntaa ottaessani huomasi, että tuollahan ne toiset uivat! Pieni kurssin korjaus ja eteenpäin taas. Takapätkällä oli enemmän aallokkoa, mutta hyvin siellä pärjäsi. Uintiin meni 32 min, ilmeisesti piippaus oli sillalla vaihtoalueen rajalla.

Pyöräilyyn oli hienoa lähteä paljain jaloin taluttaen, kun pystyin rennosti juoksemaan, ja tätä uutta fillaria on unelma kuljettaa satulasta taluttamalla. Laitoin kuitenkin varovaisesti ja huolellisesti vasemman jalan kenkään paikallani, ja pyörän päällä heti oikean jalan. Kanta taittui vähän, mutta sain sen myöhemmin korjattua. Ikävä kyllä ketjut putosivat melkein heti, mutta päätin, etten hermostu, ja sainkin ne nopeasti paikalleen. Normaalioloissa osaan varoa ketjuja ja välttää eturattaan vaihtoa reunimmaisilla takarattailla, mutta kisoissa pää ei toimi. Yritin pitää mahdollisimman kovaa vauhtia koko ajan, tavoitteena ainakin 30 km/h keskivauhti. 1,5 kierroksen (reitti 4 x 10 km) jälkeen oli kuitenkin pakko höllätä ylämäissä, kun ensimmäiset pahoinvoinnin väreet alkoivat kutkutella mahanpohjaa.  Reitin kääntöpisteen lähellä olevat mukulakivetyt suojatiealueet olivat hirveitä, joka kerta pelotti, että meneekö rengas tai hajoaako fillari jostain muusta paikasta. Kerran joku kiituri ohitti niin läheltä, että pieni liikahdus sivulle ja oltaisiin rytisty kunnolla. Kerran yksi mies kaatui edessäni jyrkässä mutkassa, mutta ehdin väistää. Vaihdon lähestyessä otin ensin oikean jalan pois kengästä, ja poljin pyörähti ympäri niin että kenkä otti maahan kiinni ja irtosi. Tehokkaat järjestäjät olivat onneksi saaneet numeroni mieleensä ja kenkä löytyi kisan jälkeen omalta vaihtopaikaltani, kiitos siitä! :) Muuten vaihto meni mallikkaasti. Pyöräilyaikani oli vaihtoineen 1.22:18, keskisyke 149.

Päätin lähteä juoksuunkin rauhallisesti, ja se toimi hyvin. Noin 1,5 km jälkeen kroppa alkoi toimia ja juoksu vähitellen kulkea. Nappasin kofeiinia hiukan, ja sekin auttoi osaltaan. Vessassa jouduin käymään kerran, ja kiittelin kaukoviisauttani, että olin hankkinut kaksiosaisen asun. Katselin kelloa ja arvioin, että voisin päästä lähelle tuota kolmen tunnin tavoitettani. Kun sitten viimeiselle kierrokselle (juoksu oli 3 x 3,33 km) lähtiessäni kuulutettiin sarjani voittajan ajaksi 2.32, ajattelin, että kylläpäs ne myöhään kuuluttelevat, mutta sitten alkoi toivo herätä, että ehkäpä tässä mennään jopa alle kolmen tunnin! Se, että aivotoiminta on aika nollilla, on minulle kisoissa normaalia, ja tässä se taas nähtiin. Toivoin vain, ettei tule pahoinvointia kesken juoksun ja puskin eteenpäin sykkeet anaerobikynnyksellä, ja lopulta maali tuli vastaan, ja vielä melkein yhdeksän minuuttia alle tavoitteen! Juoksuun meni 56:58 (ks 154), mihin olen oikein tyytyväinen, etenkin, koska tuntui paljon hitaammalta.

Karjala Triathlonille tuli hienoa menestystä: Simo Puumalainen voitti SM-kultaa sarjassaan, samoin T14-sarjassa Laura Tukia sai SM-kultaa! Maisa Tuliniemi sai 19-vuotiaiden SM-hopeaa, Matti Kasanen sai SM-pronssia omassa sarjassaan ja Heidi Horttanainen oli varsinaisen SM-taiston viides. Hurjasti onnea kaikille!

Nyt voisi vielä huomiseen asti ilmoittautua Nastolaan perusmatkan kuntosarjaan 24.8. Koska juuri mitään (no jaa, ehkä uinti...) ei jäänyt hampaankoloon, voi olla, että menemme korkeintaan katsomaan täysmatkan kisaa sinne. Tämä olisi hieno päätös tälle triathlonkaudelle. 

Varustelista kisoihin

Päälle ennen kisaa

- urheiluliivit

- tri-asu, joko yksi- tai kaksiosainen

- sykevyö

- hiuslenkki + nipsi

- jalkaan "jotkut muut" kengät

näiden päälle jotain lämmikettä tarvittaessa, jätetään sitten huoltajalle

Uintikassi

- märkäpuku

- uimalasit

Pyöräilyyn = T1

- fillari (pumppu autoon)

- sykemittarin kello fillariin (ellei kädessä)

- paita, jos viileää

- kypärä

- ajolasit

- pyöräilykengät, ehkä valmiiksi polkimiin kiinni (silloin kumilenkkejä mukaan!)

- numerolappu kuminauhassa kiinni

- pyyhe

- juomapullo fillariin

Juoksuun = T2

- lenkkarit

- sukat (lenkkarien sisään valmiiksi avattuna, vasen ja oikea tsekattuna)

- lippis, jos sateista tai paahteista

- pieni pyyhe, jos tarvitsee pyyhkäistä hiekkaa tms. pois

Verryttelyä ja venyttelyä

Printattu ohjeet. Pesty vaatteita. Koejuostu/hölkätty/kävelty Orcan asu, päädytty esiintymään siinä toisessa eli 2XU:ssa, olen siis pinkki. Naama kestovärjätty. Tiirailtu sääennustetta, Ilmiksen todettu päätyvän sateeseen niin kuin aina, uskotaan siis Forecaa. Soitettu hotelliin ja varmistettu, että auton saa parkkiin ja fillarin huoneeseen. Syöty vaaleaa leipää, riisiä, lakuja ja vaahtokarkkeja.

Huomenna vuorossa fillarin pesu ja matkatavaroiden pakkaaminen. Onneksi minulla on lista valmiina kisatavaroiden suhteen, voisinpa laittaa sen tännekin. Huomenna - hups - tänään! Päivällä sitten.

Maanantaina maakuntamatkailua, tiistaina triathlonia

Orrain polulla patikkaretkellä

Maanantaiaamuna kumosin jättikokoisten teemukillisten lisäksi pari tölkkiä kokista ja tuumasin, että mihinkäs lähdettäis lasten kaa. Tuumasta toimeen, muksut autoon, lähikaupasta sipsejä matkaan ja Savitaipaleelle, Kuolimon rannalle Orrain polulle, josta oheinen maisemakuva. Ensin kuljimme kärrytietä reilun kilometrin, ja sitten kapeaa polkua ja pitkospuita rantaan, jota myöten Luotolahden Kapian laavulle. Laavulla vietimme hetken upean maiseman, karhukeskustelun, sipsien ja banaanilastujen parissa. Karhut tulivat mieleen, kun mukana ollut koiramme alkoi puhista laavun taakse kurkkiessaan. :/ Mitään emme kuitenkään nähneet, tosin ehkä meidät nähtiin? 7- ja 9-vuotias matkaseura pitivät vaellusvauhdin kohtuullisena, enkä joutunut edes kantamaan ketään autolle.  Uusi tuttavuus oli myös automatkan varrelle jäänyt Partakoski, jonka rannalla näytti olevan ravintola ja kaikki - pitää käydä joskus tutustumassa muutenkin kuin auton ikkunasta.

Orrain polusta lisää tietoa: http://palvelut.ekarjala.fi/index.php?option=com_nature&task=view_item&id=763

Pyöräillen Lemille

Maanantai-iltana oli Lappeenrannan pyöräilijöiden yhteislenkki. Sitä ennen harjoittelin liikkeelle lähtöä kengät valmiina polkimissa Kuopion kisaa varten. Sillä lailla saa vähän aikaa vaihdosta pois, ja lisäksi on helpompaa juosta paljain jaloin kuin pyöräilykengillä. Tässä videota aiheesta, joskin minulla on takalenkilliset kengät, joiden kiinnitys on helpompaa. http://www.youtube.com/watchv=Uarqx82pRjE . Pyöräilyn lopussa voisi irrottaa vielä kengät jalasta ja polkea jalat niiden päällä, mutta luulen että mieluummin riisun kengät jalasta ja juoksen ne kädessä vaihtoon, niin kuin Kiskossakin tuli tehtyä. Toki riippuu vaihdon aikana juostavasta matkastakin, mitä kannattaa tehdä.

Tämän huikean triathlonspesifisen treenin jälkeen polkaisin lentokentän kopille, jossa odottikin jo liuta komeita miehiä. :) Suunta Lemille - klups, kuulostipa pitkältä, ja sitten joku vielä ehdotti pidennystä... Mutta yllätys yllätys, hyvin meni, vauhti oli oikein sopiva eikä lenkki tuntunut mitenkään erityisen pitkältä. Kiitos kaikille mukana olleille, oli hyvää seuraa ja mukava matka! Vauhdin hurmaa pääsi kokemaan isoissakin mäissä, ja vetovuorot olivat niin lyhyitä, että hädin tuskin ehdin innostua kun piti jo lopettaa. ;) Aloin päästä jyvälle aerotankojen käytöstä. Autoja tuli hyvin harvakseltaan. Yhdellä pätkällä oli satanut ja tien pinta märkä, ja vettä vaikutti vielä rippaavan. Hetken kesti, ennen kuin tajusin, että oikeasti ei enää satanutkaan, vaan vesi tuli edellä ajavien takarenkaista. Blondi mikä blondi. Onneksi oli tyylikkäät vaatteet, eli uusi Orcan puku testissä (on tosi hyvä!), niin oli tasapainoinen kokonaisuus. Henkilökohtainen kokonaismatkani oli omalla mittarilla (kalibroimatta) 70,05 km, Googlen kartalla 70,8 km ja keskikadenssi 71 rpm. Keskisyke yhteislenkin (66,15 km kopilta meille kotiin) aikana oli 126 ja keskinopeus 29,3 km/h.

Illalla lonkkaa hieman juimi, ja kun palpoin aluetta paikallistamismielessä, juimi "hieman" enemmän. :/ Tänään tulikin kuin tilauksesta aika magneettikuvaukseen, mutta se on vasta lokakuussa. Pääasia, että homma etenee.

Tri-treenit 

Sää oli täydellinen, hellepäivästä viilentynyt ilta. Treeneissä oli uusi kaveri mukana, jota tuli ikävästi säikyteltyä pyöräilyvauhdilla. Joo, ainakin minä olisin voinut mennä rauhallisemmin, kun eilen kaahailin niin kovasti. Lisäksi oli reipas polveaan poteva *sympatiaa * tyttöpuolinen ihminen rannalla meitä ihmettelemässä, ja kovasti innoissamme hänelle ideoita jaoimme. Katsotaan, mitä lääkärisetä (vai -täti?) hänelle ensi viikolla sanoo, saapiko hän pian liittyä joukkoon hurjaan!

Vesi oli kuin linnunmaitoa, kun nopsasti kauhaisin Mattilanlammen rannalta toiselle ja takaisin. Isot pojat uivat ihan oikeasti. Itse en viitsinyt ottaa märkkäriä edes mukaan, kun jo Lopella pari päivää sitten tuli melkein hiki sen kanssa uidessa. Painaakin repussa, ketale. Testasin tänään toista uusista tri-asuistani, merkiltään 2XU (lue: two times you). Housut ovat vähän reilut, mutta mitään ongelmaa siitä ei tullut, mukavat olivat. Paita tahtoi vähän nousta juostessa. Pinkki paita olisi oiva tuntomerkki katsojille, siis etenkin omalle perheelle, kisaa ajatellen. Uin siis tässä kaksiosaisessa puvussa, ja kyllähän siitä huomasi, ettei se mikään varsinainen uikkari ole, aika märäksi jäi.

Pyöräily se vaan on kerta kerralta ihanampaa! Minä nautin vauhdista, olen ihan onnesta soikeana kun mittari näyttää alamäissä yli viittäkymppiä! Loistava seura tekee siitä ihan täydellistä. :) ... auringonlaskuun ajaisimme... Triathlonissa on sekin hieno puoli, että kokee maailman monin tavoin. Uinti on ihan oma maailmansa, meditatiivinen ja rentouttava. Pyöräillessä näkee maisemaa laajasti, viljapeltoja, järvenselkiä ja metsänreunaa. Juostessa ollaan toisinaan metsän sydämessä ja aivan luonnon ytimessä, toisinaan kaupungin sykkeessä. 

Juoksuosuudella annoin toisten painella edeltä. Reidet tuntuivat aika pökkelöiltä, mutta vertyivät vähitellen. Jälkimmäisen puoliskon pääsin jo n. 5'30/km vauhtia sykkeen hipoessa jo anaerobikynnystä ilman, että tuntui yhtään pahalta! Kyllä täältä vielä noustaan. :D On jännää seurata, miten juoksu viikko viikolta helpottuu.

Numerot:
- pyöräily (20 km): keskikadenssi 76, syke 138, vauhti 30,3 km/h
- juoksu (5 km): syke 153, vauhti 5'40/km

Reidet olivat jossain määrin hapoilla kotiin polkiessa. Huomenna on lepopäivä, torstaina voisi vähän verrytellä ja venytellä, perjaintaina taas lepäillä. Lauantaina Kuopioon! Mietin tuossa, että tämä kesä on ollut yhtä lentämistä - tähän mennessä kolme pikamatkan triathlonkisaa ja yksi pyöräilytapahtuma sekä muut menot päälle. Yhtä kaikki olen nauttinut äärimmäisen paljon, ja elämä tuntuu niin elämältä taas!

Perjantai-pitkä ja Loppi-lauantai

Pitkä juoksulenkki perjantaina

Koska lonkka on ärsyyntynyt ylämäissä, päätin tehdä mäettömän pitkän ja menin autolla Saimaan kanavan varrelle juoksemaan. Jätin auton Mälkiälle museon parkkikselle ja siitä juosten kohti Mustolaa ja Soskuaa. Mustolassa on hyvä paikka uittaa koira, lisäksi jouduin kastelemaan sitä lähempänä Soskuaa, sillä vaikka päivä vaikutti ensin pilviseltä, jotenkin aurinko tuli esiin ihan lenkkiäni varten ja aika paahteista oli. Reidet tuntuivat etenkin alussa ihan pökkelöiltä, ja sydän tykytti huolestuttavan nopeasti koko matkan ajan. Kahden päivän levon jälkeen tuo tuntui aika oudolta. Vauhti oli silti ihan olematon, joskin tuo aika sisältää useita koiranuitto- ja juottotaukoja sekä pari puskareissua. Paluumatkalla oli onneksi vähäistä vastatuulta, mikä viilensi oloa.

Numerot: kesto 1'46, keskisyke 140, max 154. Menomatka vei 51 min ja paluumatka 55 min. Matkaa tuli 14 km.

Pitkä uinti lauantaina

Viikonloppu meni reissussa, mutta sehän ei estä treenaamasta. Mukavana palauttavana kra... ei kun lauantaipäivän harjoitteena läpsyttelin Lopen Kesijärvessä 1600 m henkivartijan saattelemana (kiitos, Matti T.!). Vesi oli niin lämmintä, että tuli melkein kuuma, mutten olisi uskaltanut jättää märkkäriä poiskaan, kun uin "yksin" avovedessä. Vesi oli kyllä aivan peilityyni, ja pystyin hyvin keskittymään tekniikkaan ja hengittämään uimahallimalliin. Palautusjuomatkin odottivat rannalla. ;) Aikaa meni 35 minuuttia. Sinilevää oli kohtalaisesti, mutta kaikkea ei voi saada.

Tänään on lepopäivä, ihanaa! Kasslerit tirisevät grillissä, tuoksu tulvii sisään asti. Päivän kuumuus alkaa hellittää, joten voisi olla sopiva hetki viedä koira kävelylle. Huomenna pyöräilemään, tiistaina tri-treeneihin ja sitten vain kevyttä ja rentouttavaa toimintaa lauantaihin asti, jolloin KUOPIO!

Tiistain tri-treenit

Totuttuun tapaan Mattilanlammella pieni pyrähdys vedessä, sitten neljän hengen porukalla Korkea-Ahoon ja kahden takaisin Matin kanssa... toiset vaan tollain karkaa! ;) No, kyllä me niistä selät nähtiin aika pitkään...

Juosten sama homma, eräät ne vaan revittelee. Mutta on se kunto minullakin vähän kasvanut, päästiin 5 km 28 minuuttiin tällä kertaa. Noh, joskus tulevaisuudessa ehkä jotain muuta, mutta nyt olen tyytyväinen jokaisesta karistetusta minuutista!

Pyöräily: 40 min, keskisyke 134, keskivauhti 29,4 km/h
Juoksu: 28'08, keskisyke 152, keskivauhti 5.38/km

Keskiviikkona oli erittäin lepopäivä. Sain loppuun Dan Brownin kirjan Kadotettu symboli, mikä vaati totaalista paneutumista, joskaan  se ei ollut millään lailla vaikeaa. Vaikeampaa oli olla lukematta. Jäi sitten siivous tälle torstaiaamulle, kun päivällä oli vieraita, ja nyt illalla ei juuri huvittanut lähteä pyöräilemään pitkälti melko jatkuvan sateen vuoksi, mutta toisaalta vaikea saada moodia vaihdettua, kun on vielä pullan maku suussa.

Posti toi Englannista kaksi uutta triathlonasua. Nämä ihoa nuolevat yläosat kyllä kiusallisella tavalla paljastavat, mistä kohdasta projekti on vielä pahasti kesken. Ajatus oli jättää parempi ja palauttaa toinen, mutta kun mies kerran tykkäsi, että voin pitää molemmat, niin varmaan sitten voin.  Elämään jäi kysymys, oliko taka-ajatuksia, koska seuraava lauseensa oli "Saanko ostaa puukkosahan?"  :D Orcan housut ovat ihan sikahyvät, tuli heti mieleen, että niitä kehtaisi käyttää esim. spinningtunneillakin, mitä en todellakaan tee pyöräilyhousuillani, ne ovat ihan liian lyhyet, ulkonakin pitää ajaa kovaa, ettei kukaan ehdi tunnistaa. ;) Toinen asu on 2XU:n eikä istu aivan yhtä täydellisesti, mutta hyvä sekin. Pian pitää suorittaa arvonta, kumpi lähtee Kuopioon.

Espooseen ex tempore

Lauantaina lepäsin, sunnuntaina suk... ei kun uin! 

Lappeenrannan-osasto siirtyi etelämmäs, Espooseen, Jennin ja kumppaneiden hoteisiin kahdeksi vuorokaudeksi. Valmennusleirin sisältöön kuului sunnuntaina Pitkäjärven yliuinti 2,1 km, jonka lukuisine mutkineen taitoin ajassa 44.37. Suunnistustaito ei ole koskaan kuulunut parhaimpiin puoliini! Silti olen erittäin tyytyväinen aikaan, koska voin nyt luottaa selviäväni Kuopiossa uinnista noin puolessa tunnissa, jos keli on hyvä.

Maanantaina kävimme kahteen tyttöön pyöräilemässä Espoon Alpit, eli Solvallaan pistona ja sitten toisellekin puolelle Nuuksion Pitkäjärveä. Matkaa tuli n. 40 km, aikaa meni 1'45, eli rennosti mentiin minkä pystyttiin, ylämäissä kyllä huhkittiin, ja niitähän riitti! Tämä oli ensimmäinen lenkkini aerotankojen kanssa, ja kyllähän ne ihan mukavilta tuntuivat, mutta vaativat vielä totuttelua etenkin vaihteiden käytön optimoinnin suhteen, ja ehkä uskalluksenkin. 

Perjantai 26.7.: pitkä juoksulenkki

Melkein nolottaa kutsua 13 km lenkkiä pitkäksi, mutta nykyään pitkät juoksulenkkini ovat tällaisia. :/ Yritän hilata matkoja hitaasti pidemmiksi, mutta lonkan labrumin eli rustoreunuksen vaurio sekä polvet ovat rajoittaneet kovasti juoksemista. Alunperin tavoittelin Joutsenon puolimaratonia syyskuun lopulla, mutta sen haaveen saanen haudata.

Ilon aiheita: polvet eivät kiukutelleet yhtään! :D Ensimmäisen kilometrin aikana koin ahdistuksen hetkiä, kun tuntui ettei jalka nouse eikä yhtään huvita, mutta kummasti juoksu alkoi rullata ja tuntua yhä helpommalta. Kunto riitti mainiosti sekin, yhtään ei alkua lukuunottamatta ahdistanut eikä väsyttänyt, vaikka lopussa oli pitkiä ylämäkiä. Olli pyöräili mukana, mikä oli ihan loistojuttu, kiitos vielä hänelle seurasta! Sää oli kaunis, ja koska juoksin vasta myöhään illalla (20.30-22), ei ollut liian kuuma. Harmin aiheena oli lonkka, joka alkoi juimia 44 min kohdalla. Varsinaisesta kivusta ei voi puhua, enemmänkin ärsytyksestä, joka tuntuu eniten ylämäissä. Siitä huolimatta pystyin kuitenkin juoksemaan reippaasti ja hyvässä asennossa loppuun asti, eli ehkä jatkossakin en vain välitä siitä? Pitänee kuitenkin harkita leikkaukseen hakeutumista, koska tuon ruston voisi kiinnittää paikalleen. 

Keskisyke 130, keskivauhti 6'37/min, kokonaismatka 13 km, aika 1.26.

Torstai 25.7.: tempoajo 10 km

Muukossa Lpr:n pyöräilijöiden tempoajossa ihan ekaa kertaa. Siellä ajetaan torstai-iltaisin tasan 10 km pätkä ajanoton kanssa, ja minä poljin ajan 17 min 1 s. :)  Lähdin ensimmäisenä matkaan, joten jäi näkemättä, olisinko jotenkin voinut edesauttaa liikkeellelähdön sujuvuutta, mutta nyt oli liian iso vaihde päällä eikä klossi meinannut mennä paikalleen lähdössä, mutta onpahan parannettavaa ensi torstaiksi. Olen kyllä erittäin tyytyväinen tuohonkin. Oikein hyvä maksimikestävyystreeni! Sen jälkeen ajelimme vielä porukalla Pulpin ja Ilottulan kautta takaisin kaupunkiin.

Koko reissu numeroina: ajoa 1 h 37 min, keskisyke 125/max 164, 43,57 km, keskikadenssi 71, keskivauhti 26,8 km/h/ max 49,9 km/h
1) menomatka 9,63 km, 21,2 km/h, ks 107
2) tempoajo 10,0 km, 17'01 min, ks 159 (~AnK juosten, eli reilusti maksimia pyöräillen?), keskivauhti siis 35,3 km/h
3) paluumatka 24,60 km, 27,4 km/h, ks 124

Kiitokset järjestäjille ja pyöräilyporukalle!

Keskiviikko 24.7.

Lepopäivä. :) Nora Robertsin Revontulet viihdykkeenä.

Triathlontreenit

Karjala Triathlonin tiistaisetti Mattilanlammella: pätkä uintia (300 m?), pyörällä rennosti 27 km/h Korkea-Ahon koululle ja takaisin 20 km, juosten polkua 5 km (29 min). Fiilis huipussaan! Kaunis ilma ja hyvää seuraa, kevyesti rullaava fillari ja juoksukin alkaa kulkea. :D Keskisyke pyörällä 123, juosten 148.

Maanantain pyörälenkki

Vastatuulta uhmaten reipas pyörälijäkolmikko taisteli Taipalsaarelle, sieltä myötäisessä kotiin. 47,6 km, aikaa meni jotain 1'45 tai sinne päin. Olen erikoistunut säätämään mittariston kanssa. ;) Vähän oikeassa polvessa tuntui, muttei onneksi lenkin jälkeen. Vasemmassa sen sijaan tuntui illalla koiraa ulkoiluttaessa vähän vihlontaa lumpiojänteessä, muttei palpaatioarkuutta. Kummallista. Ja kun piti tietoisesti jalkaholvia korkeana, se hävisi. Pitäisiköhän tukipohjallista muuttaa jotenkin?

- reittikartta

Video triathlonista

Kuopio Triathlonin nettisivuilta löytyi hieno, pitkä video sekä triathlonista yleisesti että itse tapahtumasta, suosittelen! Ja juu, sinne Kuopioon olen menossa, ekaa kertaa perusmatkalle. :)

Kuvia

Pyöräily + Triathlon -lehti kävi kuvaamassa tämänvuotista kisaa, kuvat Facebookissa.

Joroinen 2013

Alex Stubbin hieno kirjoitus, kannattaa lukea! http://www.alexstubb.com/fi/blog/2018/#.Uewzoo1JRkL

Tämän päivän lenkki

Kevyt lenkki puolen perheen kanssa, eli seuranani Inke-koira ja pyöräilevä 7-vuotias. Välillä pysähdeltiin ja käveltiin, etenkin kun pientä pyöräilijää pitää vielä auttaa liikkeelle lähdössä ja ylämäissä. Ensimmäisen alamäenkin edessä neuvoteltiin, voiko alamäkiä ajaa vai onko se vaarallista, mutta lopulta päädyttiin oikein tyylikkääseen rullailuun. :) Aikaa meni 50 min 6,3 km lenkkiin, keskisyke maltilliset 117. Aerobinen kynnykseni on siinä 135-140 luokkaa, anaerobinen 155-160 korvilla ja maksimi jotain 175-180. Hyvä palauttava hölökkä. Aavistuksenomaista tunnetta vasemman polven edessä.

Työkalut, osa II

Tässä kuvassa Jonnilta vähän käytettynä hankittu 2XU-märkäpukuni, joka on oikeasti miesten mallia, sekä vielä auton koukussa (nykyään meillä on kattokisko pyörän kuljettamiseen) arkifillarini, joka on alumiinirunkoinen Rossano-cyclocross pääsääntöisesti Tiagran osilla. Kameran takana kuski ja uimavahti, mieheni Olli. Taustalla siintää Joutsenon Ahvenlampi, joka on sikahyvä uimapaikka: puhdasvetinen, ruovikoton/kasviton, veneetön, sopivan pituinen ja kävellen rantoja myöten ympäri kierrettävissä. Matkoja rannalta toiselle pystyy mittaamaan sekä Lpr:n karttapalvelulla että Kansalaisen karttapaikassa.

Märkäpuku ei ole mitenkään välttämätön, mutta on kiva tietää, että jos alkaa vaikka krampata, sen kuin kääntyy selälleen lojumaan eikä uppoa mihinkään. Tai jos saa kisastartissa jonkun kantapäästä otsikkoon, ei uppoa edelleenkään. Eikä palele, ellei vesi ole tosi kylmää. Ja on panssari päällä, jos vaikka hauki haukkaisi (hyi olkoon, mikä ajatus!).

Harjoitusohjelma

Harjoitusohjelmani  - sitä ei oikeastaan ole. ;) Yritän treenata seuraavien periaatteiden mukaisesti:
- kaksi lepopäivää viikossa, max 3 pv treeniä peräkkäin
- juoksua ei peräkkäisinä päivinä, että polvet ehtivät toipua
- maanantai-iltaisin Lpr:n pyöräilijöiden yhteislenkki 1,5-2 h, jos  mahdollista
- tiistai-iltaisin Karjala Triathlonin yhteisharjoitus
- monesti sunnuntaisin Karjala Triathlonin pitkä pyörälenkki
- työmatkat pyörällä 5 pv/vk, matka 6 km yhteen suuntaan, ei lasketa treeniksi
- kesällä ei ole pakko käydä salilla, mutta talvella pitää tehdä lihaskuntoa ainakin 1-2 kertaa viikossa
- jos on hyvä ilma ja päivällä aikaa, ollaan ulkona vaikka olisi pitänyt olla salilla
- jos on ruma ilma, vaihdetaan sisähommiin, eli uimahalliin tai salille
- uida pitäisi varmaan kerran viikossa
- 1-2 x viikossa juoksua pyöräilyn päälle
- kolme juoksulenkkiä viikossa: pitkä, kevyt ja lyhyempi reipas
- ei ole pakko jos ei tahdo, koska se tarkoittaa että palautuminen ei ole riittävää

Yritä tuosta sitten vääntää jotain järkevää!

Kesällä esim.

MA ryhmälenkki pyörällä 1,5-2 h (n. 50 km)
TI tri-yhteistreenit uinti 300-600 m, pyöräily 20 km, juoksu 5 km (= reipas)
KE lepo
TO kevyt juoksulenkki, 6 km/40 min
PE pyöräily 1-1,5 h (n. 30 km)
LA "pitkä" juoksulenkki (12-15 km syksyn aikana)
SU lepo

tai

MA ryhmälenkki pyörällä 1,5-2 h (n. 50 km)
TI tri-yhteistreenit uinti 300-600 m, pyöräily 20 km, juoksu 5 km (= reipas)
KE pyöräily 1-1,5 h (n. 30 km)
TO lepo
PE kevyt juoksulenkki 40 min
LA avovesiuinti 25-35 min (1000-1500 m) + pyöräily Ahvenlammelta kotiin n. 20 km
SU pitkä pyörälenkki (> 100 km)
MA lepo

Haluan mieluummin osallistua yhteistreeneihin ja tehdä kivoja juttuja kuin ryhtyä enää orjallisesti noudattamaan kiveen hakattuja ohjelmia. Jos ei tulosta tule niin sitten ei, mutta elämä on liian lyhyt pilattavaksi ja liikunnan on tarkoitus vähentää stressiä, ei aiheuttaa sitä. Se on niin nähty.

Treenikaverit

The best of the best: Karjala Triathlon!
Viime maanantaina olin mukana myös Lappeenrannan pyöräilijöiden lenkillä. Kovin epäonnista oli rengasrikkojen osalta, mutta onneksi oli miehiä auttamassa. :D http://www.lappeenrannanpyorailijat.fi/files/m_160.jpg

Työkalut, osa I

Saanen esitellä: Hopeanuoli ja minä Sääksi-triathlonissa 8.6.2013. Cyclocrossarin kaveriksi talliin hankittiin kesäkuun alussa maantiekiituri Giant Avail Composite 2 Compact, jossa osasarjana Sram Apex. Se on ihana! :) Painoa 7,4 kg.

Prologi

Joroinen, heinäkuu 2014: Finntriathlon. Puolimatka = 1900 m uintia, 90 km pyöräilyä ja 21,1 km juoksua.

Toissailtana koin mahtavia fiiliksiä Joroisten sprinttitriathlonilla (matkat 400 m/20 km/5 km): mieletöntä kiitoa fillarilla (kiitos peesikavereille!) ja jo melkein unohtuneen runner's high -tunteen. Kaiken kruunasi vielä tieto minuuttia tavoitetta nopeammasta uintiajasta. Tämän myötä kiteytyi varmuudeksi jo kuukausia henkiin herättelemäni ajatus osallistua saman kisan puolimatkalle ensi kesänä, jos vain kroppa sen kestää.

Olen 36-vuotias kuntoilija. Viime vuosi meni ensin reisiluun kaulan rasitusosteopatiaa ja sen jälkeen hyppääjän polvea parannellessa, ja vielä viime maaliskuinen jalkateräoperaatio haittasi huomattavasti harjoittelua tänä keväänä. Vuosina 2009-2011 juoksin neljä maratonia parhaan ajan ollessa 3.57 (HCM 2011), sekä useita puolimaratoneja. Lonkka hajosi maaliskuun lopulla 2012, kun tein kovaa treeniä Tukholman maratonille. Tuli sitten pidettyä kaikki neljän vuoden pitämättä jätetyt lepopäivät kerralla. Myös psyyke oli sen verran kovilla ensin isojen treenimäärien ja sitten levon kanssa, että arvot menivät aika lailla uusiksi treenaamisen suhteen. Itseni kanssa aion kyllä kilpailla, mutta jotain rajaa tällä kertaa:

1) Harjoittelun on oltava kivaa.

2) Pitää pysyä terveenä sekä korvien välistä että muualta.

3) En tavoittele huipputuloksia, koska siinä menee sekä terveys että mukavuus, ja koska en ole lahjakas, moinen olisi turhaakin.

Miksi sitten triathlonia? En pysty tällä hetkellä juoksemaan kuin kymmenisen kilometriä, kunnes alkaa käydä polviin. Triathlon kuormittaa koko kehoa tasaisesti, ja aina on jotain harrastettavaa, vaikka tulisi vammoja. Oli taivaan lahja, että olin ehtinyt aloittaa uintitreenit ennen kuin lonkka hajosi, muuten olisin ollut tyhjän päällä, kun äkkiä en voinut edes kävellä! Tuohon aikaan vapaauinti oli vielä jotain ihan kamalaa, mutta kun olin kuukauden verran käynyt uimassa 3-4 kertaa viikossa, huomasin yllättäen sen napsahtaneen kohdalleen. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. 

Pyöräilemällä alle ja sitten juoksemalla saa harjoiteltua kestävyysjuoksua, vaikkei juoksumatka olisi pitkä. Pyöräilystä on sittemmin tullut suosikkini, myötätuuleen kiitäessä olo on kuin lentäisi! Ryhmäajoon koukutuin Forssan Suvi-illassa, jossa konkretisoitui peesissä ajamisen keveys. 

Tällä hetkellä suurimpana haasteena on yllättäen juoksu, jota en ole täysipainoisesti voinut harrastaa kohta puoleentoista vuoteen. Juoksuvauhtini on kuin etanalla, eikä asiaa yhtään auta muutama ylimääräinen kilo, joita levon aikana kertyi. Tarkoituksenani on vähitellen pidentää juoksumatkaa niin, että puolimaraton onnistuisi viimeistään ensi keväänä. Myös nopeutta pitäisi lisätä, mutta se on tällä hetkellä toisarvoista, ja onnistuu toki osin määrän lisäämisen ja painon putoamisen sivutuotteena. 

Miksi sitten ylipäätään harjoitella, kun se aiheuttaa ongelmia? Koska paisun kuin pullataikina, jos en liiku. Koska hyväkuntoisena jaksan paremmin töissä ja kotona. Koska itsetunto kohenee. Koska nautin tuulesta kasvoillani, maalaismaisemasta, kovasta vauhdista ja juoksun rytmistä. Koska treenikaverit ovat loistavia. Koska nautin kisatunnelmasta. Koska hengitän ja elän sitä vettä, maata ja ilmaa, jossa liikun. Siksi.