Maanantaina maakuntamatkailua, tiistaina triathlonia

Orrain polulla patikkaretkellä

Maanantaiaamuna kumosin jättikokoisten teemukillisten lisäksi pari tölkkiä kokista ja tuumasin, että mihinkäs lähdettäis lasten kaa. Tuumasta toimeen, muksut autoon, lähikaupasta sipsejä matkaan ja Savitaipaleelle, Kuolimon rannalle Orrain polulle, josta oheinen maisemakuva. Ensin kuljimme kärrytietä reilun kilometrin, ja sitten kapeaa polkua ja pitkospuita rantaan, jota myöten Luotolahden Kapian laavulle. Laavulla vietimme hetken upean maiseman, karhukeskustelun, sipsien ja banaanilastujen parissa. Karhut tulivat mieleen, kun mukana ollut koiramme alkoi puhista laavun taakse kurkkiessaan. :/ Mitään emme kuitenkään nähneet, tosin ehkä meidät nähtiin? 7- ja 9-vuotias matkaseura pitivät vaellusvauhdin kohtuullisena, enkä joutunut edes kantamaan ketään autolle.  Uusi tuttavuus oli myös automatkan varrelle jäänyt Partakoski, jonka rannalla näytti olevan ravintola ja kaikki - pitää käydä joskus tutustumassa muutenkin kuin auton ikkunasta.

Orrain polusta lisää tietoa: http://palvelut.ekarjala.fi/index.php?option=com_nature&task=view_item&id=763

Pyöräillen Lemille

Maanantai-iltana oli Lappeenrannan pyöräilijöiden yhteislenkki. Sitä ennen harjoittelin liikkeelle lähtöä kengät valmiina polkimissa Kuopion kisaa varten. Sillä lailla saa vähän aikaa vaihdosta pois, ja lisäksi on helpompaa juosta paljain jaloin kuin pyöräilykengillä. Tässä videota aiheesta, joskin minulla on takalenkilliset kengät, joiden kiinnitys on helpompaa. http://www.youtube.com/watchv=Uarqx82pRjE . Pyöräilyn lopussa voisi irrottaa vielä kengät jalasta ja polkea jalat niiden päällä, mutta luulen että mieluummin riisun kengät jalasta ja juoksen ne kädessä vaihtoon, niin kuin Kiskossakin tuli tehtyä. Toki riippuu vaihdon aikana juostavasta matkastakin, mitä kannattaa tehdä.

Tämän huikean triathlonspesifisen treenin jälkeen polkaisin lentokentän kopille, jossa odottikin jo liuta komeita miehiä. :) Suunta Lemille - klups, kuulostipa pitkältä, ja sitten joku vielä ehdotti pidennystä... Mutta yllätys yllätys, hyvin meni, vauhti oli oikein sopiva eikä lenkki tuntunut mitenkään erityisen pitkältä. Kiitos kaikille mukana olleille, oli hyvää seuraa ja mukava matka! Vauhdin hurmaa pääsi kokemaan isoissakin mäissä, ja vetovuorot olivat niin lyhyitä, että hädin tuskin ehdin innostua kun piti jo lopettaa. ;) Aloin päästä jyvälle aerotankojen käytöstä. Autoja tuli hyvin harvakseltaan. Yhdellä pätkällä oli satanut ja tien pinta märkä, ja vettä vaikutti vielä rippaavan. Hetken kesti, ennen kuin tajusin, että oikeasti ei enää satanutkaan, vaan vesi tuli edellä ajavien takarenkaista. Blondi mikä blondi. Onneksi oli tyylikkäät vaatteet, eli uusi Orcan puku testissä (on tosi hyvä!), niin oli tasapainoinen kokonaisuus. Henkilökohtainen kokonaismatkani oli omalla mittarilla (kalibroimatta) 70,05 km, Googlen kartalla 70,8 km ja keskikadenssi 71 rpm. Keskisyke yhteislenkin (66,15 km kopilta meille kotiin) aikana oli 126 ja keskinopeus 29,3 km/h.

Illalla lonkkaa hieman juimi, ja kun palpoin aluetta paikallistamismielessä, juimi "hieman" enemmän. :/ Tänään tulikin kuin tilauksesta aika magneettikuvaukseen, mutta se on vasta lokakuussa. Pääasia, että homma etenee.

Tri-treenit 

Sää oli täydellinen, hellepäivästä viilentynyt ilta. Treeneissä oli uusi kaveri mukana, jota tuli ikävästi säikyteltyä pyöräilyvauhdilla. Joo, ainakin minä olisin voinut mennä rauhallisemmin, kun eilen kaahailin niin kovasti. Lisäksi oli reipas polveaan poteva *sympatiaa * tyttöpuolinen ihminen rannalla meitä ihmettelemässä, ja kovasti innoissamme hänelle ideoita jaoimme. Katsotaan, mitä lääkärisetä (vai -täti?) hänelle ensi viikolla sanoo, saapiko hän pian liittyä joukkoon hurjaan!

Vesi oli kuin linnunmaitoa, kun nopsasti kauhaisin Mattilanlammen rannalta toiselle ja takaisin. Isot pojat uivat ihan oikeasti. Itse en viitsinyt ottaa märkkäriä edes mukaan, kun jo Lopella pari päivää sitten tuli melkein hiki sen kanssa uidessa. Painaakin repussa, ketale. Testasin tänään toista uusista tri-asuistani, merkiltään 2XU (lue: two times you). Housut ovat vähän reilut, mutta mitään ongelmaa siitä ei tullut, mukavat olivat. Paita tahtoi vähän nousta juostessa. Pinkki paita olisi oiva tuntomerkki katsojille, siis etenkin omalle perheelle, kisaa ajatellen. Uin siis tässä kaksiosaisessa puvussa, ja kyllähän siitä huomasi, ettei se mikään varsinainen uikkari ole, aika märäksi jäi.

Pyöräily se vaan on kerta kerralta ihanampaa! Minä nautin vauhdista, olen ihan onnesta soikeana kun mittari näyttää alamäissä yli viittäkymppiä! Loistava seura tekee siitä ihan täydellistä. :) ... auringonlaskuun ajaisimme... Triathlonissa on sekin hieno puoli, että kokee maailman monin tavoin. Uinti on ihan oma maailmansa, meditatiivinen ja rentouttava. Pyöräillessä näkee maisemaa laajasti, viljapeltoja, järvenselkiä ja metsänreunaa. Juostessa ollaan toisinaan metsän sydämessä ja aivan luonnon ytimessä, toisinaan kaupungin sykkeessä. 

Juoksuosuudella annoin toisten painella edeltä. Reidet tuntuivat aika pökkelöiltä, mutta vertyivät vähitellen. Jälkimmäisen puoliskon pääsin jo n. 5'30/km vauhtia sykkeen hipoessa jo anaerobikynnystä ilman, että tuntui yhtään pahalta! Kyllä täältä vielä noustaan. :D On jännää seurata, miten juoksu viikko viikolta helpottuu.

Numerot:
- pyöräily (20 km): keskikadenssi 76, syke 138, vauhti 30,3 km/h
- juoksu (5 km): syke 153, vauhti 5'40/km

Reidet olivat jossain määrin hapoilla kotiin polkiessa. Huomenna on lepopäivä, torstaina voisi vähän verrytellä ja venytellä, perjaintaina taas lepäillä. Lauantaina Kuopioon! Mietin tuossa, että tämä kesä on ollut yhtä lentämistä - tähän mennessä kolme pikamatkan triathlonkisaa ja yksi pyöräilytapahtuma sekä muut menot päälle. Yhtä kaikki olen nauttinut äärimmäisen paljon, ja elämä tuntuu niin elämältä taas!