Maanantaina oli vielä sen verran väsynyt olo, etten uskaltanut lähteä pyörälenkille.
Tiistaina en voinut enää pidätellä itseäni, ja uskaltauduin Lappeenrannan Uimareiden Masters-treeneihin. Treeni oli hyvin vapaauintipainotteinen ja tuntui melko kevyeltä, mikä oli oikein hyvä terveydentilani huomioon ottaen. Yksityiskohdat ovat ehtineet karista mielestä, kun vei näin kauan ehtiä blogin pariin. Yksi tuttu naama oli joukossa, Aija, joka on usein näkynyt samoilla pumppitunneilla. :) Kiva! Ja jälleen kerran sain huomata, että turha stressata mukaan menoa, ihanasti täällä otetaan vastaan uuteen porukkaan, oli sitten kyseessä laji mikä hyvänsä. :) Urheilijat ja kuntoilijat ovat mukavaa ja reipasta porukkaa.
Keskiviikkona 28.8. kävin hyvässä seurassa, eli 7-vuotiaan pyöräilevän prinsessamme kanssa hölkkäämässä kauniin kesäisessä säässä pienen lenkin: Parkkarilasta kohti keskustaa, lasten liikennekaupungin takaa Armilankadulle ja sieltä tuomaan lapsi kotiin, mistä kävin vielä Kisapuiston pururadalla kääntymässä. Statistiikka: 4,1 km, kesto 30'34, keskisyke 130, max 152.
Torstai olikin sitten lepopäivä.
Perjantaina innostuin isomman tyttäremme kanssa vähän pidemmän lenkin. Onna pyöräili rauhallisesti mukana, vaikka metsäpoluilla kuulemma töyssyttikin vähän liikaa. Menimme polkuja ja pikkuteitä kanavan varrelle asti. Siellä on ihanat polut, erityisesti rakastan Hakalin kohdalla olevaa "metsäkäytävää"! Takaisin tulimme Hovinpellon, Hartikkalan ja Tirilän kautta. Matkaa kertyi n. 10,7 km ajassa 1'12, keskisyke 136, max 156. Jalat kestivät hyvin, mutta oikeaa nivusta alkoi polttaa suunnilleen kolmen vartin kohdalla, kuten yleensäkin. Se on selvästi yhteydessä asennon lysähtämisen, eli kun pitää navan kiinni selkärangassa ja muistaa ojentaa lantion, vaiva vähenee. Ylämäissä kokeilin ponnistaa oikein lujasti, jotta asento pysyisi suorassa, ja onnistuihan se!
Lauantaina piti mennä salille, mutta siitä tulikin siivous- ja muffinssinpaistopäivä. Alan ehkä oppia kuuntelemaan kroppaani? Oli väsynyt olo, ja ottaen huomioon äskettäisen flunssan ja edellisiltaisen lenkin ratkaisu saattoi olla jopa viisas.
Tänään sunnuntaina näin aamuyöstä unta, että nukuin yhdeksään enkä ehtinyt uintitreeneihin. Ehkä juuri tästä syystä heräsin ajoissa, klo 7.30, ja ehdin mainiosti uimaan. :) Hienosti minut otettiin tälläkin kertaa vastaan; vetäjä oli eri kuin tiistaina ja porukkakin osin eri. Hienoa oli, että Pia oli mukana! Oli tosi kivaa! Teimme delfiinipotkuja sukelluksissa ja sitten rintauintivetojen kanssa pinnalla, ja minulla kesti hetken ohjelmoida itseni tuohon rintauintiversioon, että sain sen joten kuten sujumaan. Näitä tehtiin ehkä kymmenkunta tai vähän alle. Sitten saimme Pian kanssa tri-yhteensopivat ohjeet ja teimme 50 m matkavauhtisia vetoja, joiden jälkeen kahden käden selkää rintauintipotkuilla, ikään kuin rintauintia selällään. Tähänkin piti vähän orientoitua, mutta se oli lopulta ihan helppoa. Aluksi pyrki menemään vettä suuhun. Sitten vielä 20 min vaparia räpylöillä, jotka sain lainaksi Pialta. Pitää hankkia omat, koska niille näyttäisi olevan käyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti