Espooseen ex tempore

Lauantaina lepäsin, sunnuntaina suk... ei kun uin! 

Lappeenrannan-osasto siirtyi etelämmäs, Espooseen, Jennin ja kumppaneiden hoteisiin kahdeksi vuorokaudeksi. Valmennusleirin sisältöön kuului sunnuntaina Pitkäjärven yliuinti 2,1 km, jonka lukuisine mutkineen taitoin ajassa 44.37. Suunnistustaito ei ole koskaan kuulunut parhaimpiin puoliini! Silti olen erittäin tyytyväinen aikaan, koska voin nyt luottaa selviäväni Kuopiossa uinnista noin puolessa tunnissa, jos keli on hyvä.

Maanantaina kävimme kahteen tyttöön pyöräilemässä Espoon Alpit, eli Solvallaan pistona ja sitten toisellekin puolelle Nuuksion Pitkäjärveä. Matkaa tuli n. 40 km, aikaa meni 1'45, eli rennosti mentiin minkä pystyttiin, ylämäissä kyllä huhkittiin, ja niitähän riitti! Tämä oli ensimmäinen lenkkini aerotankojen kanssa, ja kyllähän ne ihan mukavilta tuntuivat, mutta vaativat vielä totuttelua etenkin vaihteiden käytön optimoinnin suhteen, ja ehkä uskalluksenkin. 

Perjantai 26.7.: pitkä juoksulenkki

Melkein nolottaa kutsua 13 km lenkkiä pitkäksi, mutta nykyään pitkät juoksulenkkini ovat tällaisia. :/ Yritän hilata matkoja hitaasti pidemmiksi, mutta lonkan labrumin eli rustoreunuksen vaurio sekä polvet ovat rajoittaneet kovasti juoksemista. Alunperin tavoittelin Joutsenon puolimaratonia syyskuun lopulla, mutta sen haaveen saanen haudata.

Ilon aiheita: polvet eivät kiukutelleet yhtään! :D Ensimmäisen kilometrin aikana koin ahdistuksen hetkiä, kun tuntui ettei jalka nouse eikä yhtään huvita, mutta kummasti juoksu alkoi rullata ja tuntua yhä helpommalta. Kunto riitti mainiosti sekin, yhtään ei alkua lukuunottamatta ahdistanut eikä väsyttänyt, vaikka lopussa oli pitkiä ylämäkiä. Olli pyöräili mukana, mikä oli ihan loistojuttu, kiitos vielä hänelle seurasta! Sää oli kaunis, ja koska juoksin vasta myöhään illalla (20.30-22), ei ollut liian kuuma. Harmin aiheena oli lonkka, joka alkoi juimia 44 min kohdalla. Varsinaisesta kivusta ei voi puhua, enemmänkin ärsytyksestä, joka tuntuu eniten ylämäissä. Siitä huolimatta pystyin kuitenkin juoksemaan reippaasti ja hyvässä asennossa loppuun asti, eli ehkä jatkossakin en vain välitä siitä? Pitänee kuitenkin harkita leikkaukseen hakeutumista, koska tuon ruston voisi kiinnittää paikalleen. 

Keskisyke 130, keskivauhti 6'37/min, kokonaismatka 13 km, aika 1.26.

Torstai 25.7.: tempoajo 10 km

Muukossa Lpr:n pyöräilijöiden tempoajossa ihan ekaa kertaa. Siellä ajetaan torstai-iltaisin tasan 10 km pätkä ajanoton kanssa, ja minä poljin ajan 17 min 1 s. :)  Lähdin ensimmäisenä matkaan, joten jäi näkemättä, olisinko jotenkin voinut edesauttaa liikkeellelähdön sujuvuutta, mutta nyt oli liian iso vaihde päällä eikä klossi meinannut mennä paikalleen lähdössä, mutta onpahan parannettavaa ensi torstaiksi. Olen kyllä erittäin tyytyväinen tuohonkin. Oikein hyvä maksimikestävyystreeni! Sen jälkeen ajelimme vielä porukalla Pulpin ja Ilottulan kautta takaisin kaupunkiin.

Koko reissu numeroina: ajoa 1 h 37 min, keskisyke 125/max 164, 43,57 km, keskikadenssi 71, keskivauhti 26,8 km/h/ max 49,9 km/h
1) menomatka 9,63 km, 21,2 km/h, ks 107
2) tempoajo 10,0 km, 17'01 min, ks 159 (~AnK juosten, eli reilusti maksimia pyöräillen?), keskivauhti siis 35,3 km/h
3) paluumatka 24,60 km, 27,4 km/h, ks 124

Kiitokset järjestäjille ja pyöräilyporukalle!

Keskiviikko 24.7.

Lepopäivä. :) Nora Robertsin Revontulet viihdykkeenä.

Triathlontreenit

Karjala Triathlonin tiistaisetti Mattilanlammella: pätkä uintia (300 m?), pyörällä rennosti 27 km/h Korkea-Ahon koululle ja takaisin 20 km, juosten polkua 5 km (29 min). Fiilis huipussaan! Kaunis ilma ja hyvää seuraa, kevyesti rullaava fillari ja juoksukin alkaa kulkea. :D Keskisyke pyörällä 123, juosten 148.

Maanantain pyörälenkki

Vastatuulta uhmaten reipas pyörälijäkolmikko taisteli Taipalsaarelle, sieltä myötäisessä kotiin. 47,6 km, aikaa meni jotain 1'45 tai sinne päin. Olen erikoistunut säätämään mittariston kanssa. ;) Vähän oikeassa polvessa tuntui, muttei onneksi lenkin jälkeen. Vasemmassa sen sijaan tuntui illalla koiraa ulkoiluttaessa vähän vihlontaa lumpiojänteessä, muttei palpaatioarkuutta. Kummallista. Ja kun piti tietoisesti jalkaholvia korkeana, se hävisi. Pitäisiköhän tukipohjallista muuttaa jotenkin?

- reittikartta

Video triathlonista

Kuopio Triathlonin nettisivuilta löytyi hieno, pitkä video sekä triathlonista yleisesti että itse tapahtumasta, suosittelen! Ja juu, sinne Kuopioon olen menossa, ekaa kertaa perusmatkalle. :)

Kuvia

Pyöräily + Triathlon -lehti kävi kuvaamassa tämänvuotista kisaa, kuvat Facebookissa.

Joroinen 2013

Alex Stubbin hieno kirjoitus, kannattaa lukea! http://www.alexstubb.com/fi/blog/2018/#.Uewzoo1JRkL

Tämän päivän lenkki

Kevyt lenkki puolen perheen kanssa, eli seuranani Inke-koira ja pyöräilevä 7-vuotias. Välillä pysähdeltiin ja käveltiin, etenkin kun pientä pyöräilijää pitää vielä auttaa liikkeelle lähdössä ja ylämäissä. Ensimmäisen alamäenkin edessä neuvoteltiin, voiko alamäkiä ajaa vai onko se vaarallista, mutta lopulta päädyttiin oikein tyylikkääseen rullailuun. :) Aikaa meni 50 min 6,3 km lenkkiin, keskisyke maltilliset 117. Aerobinen kynnykseni on siinä 135-140 luokkaa, anaerobinen 155-160 korvilla ja maksimi jotain 175-180. Hyvä palauttava hölökkä. Aavistuksenomaista tunnetta vasemman polven edessä.

Työkalut, osa II

Tässä kuvassa Jonnilta vähän käytettynä hankittu 2XU-märkäpukuni, joka on oikeasti miesten mallia, sekä vielä auton koukussa (nykyään meillä on kattokisko pyörän kuljettamiseen) arkifillarini, joka on alumiinirunkoinen Rossano-cyclocross pääsääntöisesti Tiagran osilla. Kameran takana kuski ja uimavahti, mieheni Olli. Taustalla siintää Joutsenon Ahvenlampi, joka on sikahyvä uimapaikka: puhdasvetinen, ruovikoton/kasviton, veneetön, sopivan pituinen ja kävellen rantoja myöten ympäri kierrettävissä. Matkoja rannalta toiselle pystyy mittaamaan sekä Lpr:n karttapalvelulla että Kansalaisen karttapaikassa.

Märkäpuku ei ole mitenkään välttämätön, mutta on kiva tietää, että jos alkaa vaikka krampata, sen kuin kääntyy selälleen lojumaan eikä uppoa mihinkään. Tai jos saa kisastartissa jonkun kantapäästä otsikkoon, ei uppoa edelleenkään. Eikä palele, ellei vesi ole tosi kylmää. Ja on panssari päällä, jos vaikka hauki haukkaisi (hyi olkoon, mikä ajatus!).

Harjoitusohjelma

Harjoitusohjelmani  - sitä ei oikeastaan ole. ;) Yritän treenata seuraavien periaatteiden mukaisesti:
- kaksi lepopäivää viikossa, max 3 pv treeniä peräkkäin
- juoksua ei peräkkäisinä päivinä, että polvet ehtivät toipua
- maanantai-iltaisin Lpr:n pyöräilijöiden yhteislenkki 1,5-2 h, jos  mahdollista
- tiistai-iltaisin Karjala Triathlonin yhteisharjoitus
- monesti sunnuntaisin Karjala Triathlonin pitkä pyörälenkki
- työmatkat pyörällä 5 pv/vk, matka 6 km yhteen suuntaan, ei lasketa treeniksi
- kesällä ei ole pakko käydä salilla, mutta talvella pitää tehdä lihaskuntoa ainakin 1-2 kertaa viikossa
- jos on hyvä ilma ja päivällä aikaa, ollaan ulkona vaikka olisi pitänyt olla salilla
- jos on ruma ilma, vaihdetaan sisähommiin, eli uimahalliin tai salille
- uida pitäisi varmaan kerran viikossa
- 1-2 x viikossa juoksua pyöräilyn päälle
- kolme juoksulenkkiä viikossa: pitkä, kevyt ja lyhyempi reipas
- ei ole pakko jos ei tahdo, koska se tarkoittaa että palautuminen ei ole riittävää

Yritä tuosta sitten vääntää jotain järkevää!

Kesällä esim.

MA ryhmälenkki pyörällä 1,5-2 h (n. 50 km)
TI tri-yhteistreenit uinti 300-600 m, pyöräily 20 km, juoksu 5 km (= reipas)
KE lepo
TO kevyt juoksulenkki, 6 km/40 min
PE pyöräily 1-1,5 h (n. 30 km)
LA "pitkä" juoksulenkki (12-15 km syksyn aikana)
SU lepo

tai

MA ryhmälenkki pyörällä 1,5-2 h (n. 50 km)
TI tri-yhteistreenit uinti 300-600 m, pyöräily 20 km, juoksu 5 km (= reipas)
KE pyöräily 1-1,5 h (n. 30 km)
TO lepo
PE kevyt juoksulenkki 40 min
LA avovesiuinti 25-35 min (1000-1500 m) + pyöräily Ahvenlammelta kotiin n. 20 km
SU pitkä pyörälenkki (> 100 km)
MA lepo

Haluan mieluummin osallistua yhteistreeneihin ja tehdä kivoja juttuja kuin ryhtyä enää orjallisesti noudattamaan kiveen hakattuja ohjelmia. Jos ei tulosta tule niin sitten ei, mutta elämä on liian lyhyt pilattavaksi ja liikunnan on tarkoitus vähentää stressiä, ei aiheuttaa sitä. Se on niin nähty.

Treenikaverit

The best of the best: Karjala Triathlon!
Viime maanantaina olin mukana myös Lappeenrannan pyöräilijöiden lenkillä. Kovin epäonnista oli rengasrikkojen osalta, mutta onneksi oli miehiä auttamassa. :D http://www.lappeenrannanpyorailijat.fi/files/m_160.jpg

Työkalut, osa I

Saanen esitellä: Hopeanuoli ja minä Sääksi-triathlonissa 8.6.2013. Cyclocrossarin kaveriksi talliin hankittiin kesäkuun alussa maantiekiituri Giant Avail Composite 2 Compact, jossa osasarjana Sram Apex. Se on ihana! :) Painoa 7,4 kg.

Prologi

Joroinen, heinäkuu 2014: Finntriathlon. Puolimatka = 1900 m uintia, 90 km pyöräilyä ja 21,1 km juoksua.

Toissailtana koin mahtavia fiiliksiä Joroisten sprinttitriathlonilla (matkat 400 m/20 km/5 km): mieletöntä kiitoa fillarilla (kiitos peesikavereille!) ja jo melkein unohtuneen runner's high -tunteen. Kaiken kruunasi vielä tieto minuuttia tavoitetta nopeammasta uintiajasta. Tämän myötä kiteytyi varmuudeksi jo kuukausia henkiin herättelemäni ajatus osallistua saman kisan puolimatkalle ensi kesänä, jos vain kroppa sen kestää.

Olen 36-vuotias kuntoilija. Viime vuosi meni ensin reisiluun kaulan rasitusosteopatiaa ja sen jälkeen hyppääjän polvea parannellessa, ja vielä viime maaliskuinen jalkateräoperaatio haittasi huomattavasti harjoittelua tänä keväänä. Vuosina 2009-2011 juoksin neljä maratonia parhaan ajan ollessa 3.57 (HCM 2011), sekä useita puolimaratoneja. Lonkka hajosi maaliskuun lopulla 2012, kun tein kovaa treeniä Tukholman maratonille. Tuli sitten pidettyä kaikki neljän vuoden pitämättä jätetyt lepopäivät kerralla. Myös psyyke oli sen verran kovilla ensin isojen treenimäärien ja sitten levon kanssa, että arvot menivät aika lailla uusiksi treenaamisen suhteen. Itseni kanssa aion kyllä kilpailla, mutta jotain rajaa tällä kertaa:

1) Harjoittelun on oltava kivaa.

2) Pitää pysyä terveenä sekä korvien välistä että muualta.

3) En tavoittele huipputuloksia, koska siinä menee sekä terveys että mukavuus, ja koska en ole lahjakas, moinen olisi turhaakin.

Miksi sitten triathlonia? En pysty tällä hetkellä juoksemaan kuin kymmenisen kilometriä, kunnes alkaa käydä polviin. Triathlon kuormittaa koko kehoa tasaisesti, ja aina on jotain harrastettavaa, vaikka tulisi vammoja. Oli taivaan lahja, että olin ehtinyt aloittaa uintitreenit ennen kuin lonkka hajosi, muuten olisin ollut tyhjän päällä, kun äkkiä en voinut edes kävellä! Tuohon aikaan vapaauinti oli vielä jotain ihan kamalaa, mutta kun olin kuukauden verran käynyt uimassa 3-4 kertaa viikossa, huomasin yllättäen sen napsahtaneen kohdalleen. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. 

Pyöräilemällä alle ja sitten juoksemalla saa harjoiteltua kestävyysjuoksua, vaikkei juoksumatka olisi pitkä. Pyöräilystä on sittemmin tullut suosikkini, myötätuuleen kiitäessä olo on kuin lentäisi! Ryhmäajoon koukutuin Forssan Suvi-illassa, jossa konkretisoitui peesissä ajamisen keveys. 

Tällä hetkellä suurimpana haasteena on yllättäen juoksu, jota en ole täysipainoisesti voinut harrastaa kohta puoleentoista vuoteen. Juoksuvauhtini on kuin etanalla, eikä asiaa yhtään auta muutama ylimääräinen kilo, joita levon aikana kertyi. Tarkoituksenani on vähitellen pidentää juoksumatkaa niin, että puolimaraton onnistuisi viimeistään ensi keväänä. Myös nopeutta pitäisi lisätä, mutta se on tällä hetkellä toisarvoista, ja onnistuu toki osin määrän lisäämisen ja painon putoamisen sivutuotteena. 

Miksi sitten ylipäätään harjoitella, kun se aiheuttaa ongelmia? Koska paisun kuin pullataikina, jos en liiku. Koska hyväkuntoisena jaksan paremmin töissä ja kotona. Koska itsetunto kohenee. Koska nautin tuulesta kasvoillani, maalaismaisemasta, kovasta vauhdista ja juoksun rytmistä. Koska treenikaverit ovat loistavia. Koska nautin kisatunnelmasta. Koska hengitän ja elän sitä vettä, maata ja ilmaa, jossa liikun. Siksi.