Kipeenä :/

Lapsilla alkoi koulu, ja flunssa tuli kylään saman tien. Nyt siis treenitaukoa viikko-pari, eikä taida Tour de Helsinkikään onnistua. Sen jälkeen on tarkoitus aloittaa uintitreenit ihan tosissaan, tällä kertaa Lappeenrannan uimareiden masters-ryhmässä.

Joutsenon puolimaratonille 21.9. osallistuminen on siinä ja siinä, koska en tiedä ehdinkö kasvattaa lenkkien pituutta tarpeeksi, mutta Myrskylässä on kuulemma hieno Lassen hölkkä -niminen juoksutapahtuma 15.9., jossa yhtenä matkana kymppi, tai tarkkaan ottaen 10,3 km, ja muitakin KarTri-tyyppejä on osallistumassa. Olen monena vuonna ollut Orion kympillä tähän aikaan vuodesta, mutta sitä ei enää järjestetä, ja tämä tulee siinäkin mielessä hyvään saumaan.

Kannustamassa Helsinki City Marathonilla 17.8.

Tänään on reidet niiiiin hapoilla, etten näe edes unta muusta kuin levosta. Työmatkapyöräilykin oli hieman tuskaista. Aamulla oli samaan suuntaan matkalla upea vintagetyylinen Trekin maantie(?)fillari nahkasatulalla ja lokareilla, melkein uskalsin kehaista, kun oltiin samoissa liikennevaloissa jopa kahdesti. :)Tämän tapainen.

Olimme viime lauantaina 17.8. Helsingissä kannustamassa Helsinki City Marathonilla. Tässäpä kuvia kannustettavistamme:

 Näin kevyesti nousi lappeenrantalaisaskel 28 km kohdalla! Lopputulos upea 3.54. Onnea!

Matin 33. HCM, 28 km tässäkin takana

Tikan Matti juoksi jälleen kerran, yhä vähemmillä harjoituksilla, maaliin, nyt 33. kerran tällä maratonilla! Aika huima saavutus! Eikä mies näyttänyt edes kipeältä arkena töissä. Mitähän tuumaisi lääkäri, joka jo kolme vuotta sitten sanoi, että taitaa olla maratonit tuon polven kanssa juostu? Tänä vuonna kävelyosuus kuulemma meni viimevuotista paremmin.

Keli oli etenkin alkuvaiheessa kovin sateinen, iltaa kohti selkeni. Kannustajien tie kävi siis kapakasta kapakkaan, aloitimme Gringos Locosista Kisahallin nurkalta, sieltä kävelimme Hietalahden rantaan 21/28 km kohdalle Chicosiin, ja lopuksi vielä Viisipenniseen Manskun varrelle. Massut olivat kovin täynnä, eikä yhtään huvittanut juosta mukana niin kuin viime vuonna, kun olin polvivaivaisena Ollia kannustamassa. Toisaalta olo olisi ollut mukavampi juoksemassa ainakin henkisesti. Toivottavasti olemme ensi vuonna molemmat mukana Ollin kanssa! Kolme kappaletta olen näitä hooseeämmiä juossut, nimittäin 2009, 2010 ja 2011. Paras aika on viimeisimmästä, 3.57. Pääasia kuitenkin, että pystyn taas juoksemaan, vaikkei pitkistä matkoista mitään tulisikaan.

Maanantain pyörälenkki

Vettä tuli koko päivän. Viiden maissa enää tihkutteli ja päätin tsekata, olisiko pyörälenkille mahiksia. No, ennustehan oli loistava, rintaman reuna enää kohdalla ja aurinkoa tiedossa! Viime hetkillä ehdin mukaan Lpr:n pyöräilijöiden yhteislenkille, kun ensin etsin Kuopion-reissun jäljiltä olevia ketjusprayta ja satulalaukkua.

Ajoimme neljän hengen voimin pistona Merenlahdelle ja sieltä sitten kolmen porukalla vielä Sipariin, josta Korkea-Ahontietä takaisin kaupunkiin. Älkää kysykö, miten sinne Sipariin mentiin! Minut olisi voinut johdattaa vaikka Mikkeliin saman tien, niin oli pääni pyörällä. Merenlahdella on kaunista ja mäkistä, asfaltin kunnossa hieman huomauttamista. Siparin suunta oli tasaisempaa, toki joku iso mäki sielläkin. Jalat hapottivat kovin sunnuntaisen "pitkän" juoksun jäljiltä ja ylämäet olivat tuskaa. Hyvä seura kuitenkin kuittasi ongelmat! :) Kesän viimeisiä rippeitä viedään. Vielä varmaan jokunen lenkki jäljellä, sitten ensi kesää odottamaan! Kiitos taas seurasta mukana olleille!

Matkaa kertyi minun mittariini 55,61 km. Aikaa minulla meni kokonaisuudessaan 2'06, sykkeet 130/165, keskikadenssi 69 sisältäen lukuisia polkemattomia alamäkiä.

Pitkä juoksulenkki

Viikon lepäilyn jälkeen tartuin sunnuntaina 18.8. itseäni niskasta ja päätin tehdä 15 km lenkin. Suunnittelin reitin Google Mapsilla etukäteen ja päädyin juoksemaan Parkkarilasta Veistontielle, josta Lasolantie-Huotarintie-Karjalantie ja sieltä Lauritsalantietä takaisin kotiin. Kaunis lenkki maalaismaisemissa siis! Ikävä kyllä tunne oli kovin raskas, jalka ei noussut ja Lasolantiellä ison ylämäen jälkeen teki jo mieli soittaa raatoauto. Huotarintiellä olo parani vähän, ja kevenihän olo jo siksikin, että juomapullot hiljalleen tyhjenivät. Sainpa kuitenkin juostua, aikaa siihen meni 1'53, keskisyke 132, max 148. Muut lukemat ok, mutta aika ei miellytä... Mukana kuitenkin useita juoma- ja koiranjuottotaukoja sekä yksi seikkailu metsäpolulla eestaas rämpien, kun yritin metsän kautta ohittaa Veistontiellä olevaa taloa. Kartan mukaan pihasta (vai pihan vierestä?) saisi mennä läpi, mutta siinä on puomi edessä. Pitäisi selvittää, saako siitä jalkaisin kulkea.

Tabula rasa

Taulu tai pöytä kyllä, mutta takki ei ole lähimainkaan tyhjä. Tuntuu, että tämä kausi on hoidettu, tavoitteet saavutettu, syksy alkanut. Kiitos kaikille tukena olleille!

Onnistuin saamaan hieronnan tälle päivälle, enkä sen jälkeen lähtenyt enää edes Mattilanlammelle katsomaan, olisiko juttukavereita paikalla. En lähde enää tri-kisaan tänä vuonna, vaikka Nastolassa olisi perusmatkan kuntosarja 24.8., toki täysmatkan SM-kisaa voisin käydä ihailemassa aidan takaa. Voisinpa ottaa ihan kamerankin mukaan.

Hieman vielä kihelmöi ajatus Tour de Helsingistä 1.syyskuuta. Sinne ehtii vielä ilmoittautua. Lähtisikö joku mukaan? 

Pari kuvaa Kuopiosta perusmatkan lähdöstä

 Lähtötunnelmia

 Yleisöä on niin paljon ettei laiturit kanna! :D

 Antaa palaa! Ikämiehet vauhdissa vaaleanpunaisissa pipoissan.

Kisakeskuksen alue sunnuntaina Puijon tornin ikkunasta kuvattuna.

Kiitos kuvista Ollille!

Kuopio Triathlon 10.8.2013

Kaikki tuska päättyy aikanaan! Erityisen hienoksi tämän tuskan jalosti loppuaikani 2.51:15, joka oli reilusti alle kolmen tunnin tavoitteeni. :)

Torstaina kävimme tyttöjen kanssa kampaajalla, joka kysäisi tankkauksesta, jolloin vasta tajusin, että nythän sitä pitää tehdä! Onneksi edellisenä iltana olin jo puolivahingossa aloittanut patongilla ja grilliruualla. Minun perustankkaukseeni kuuluu Kouvolan Lakritsi, jota ei kyllä enää kisaa edellisenä päivänä uskalla syödä, ja usein myös pulla, jota en nyt ehtinyt leipoa. Terveellisempääkin tavaraa voisi toki käyttää, mutta hiilari kuin hiilari, ja tämä on oikeaa juhlaa! Vaalealla leivällä, kana-riisipadalla ja lakuilla mentiin, ja aplarimehua kyytipojaksi. Perjantaina olo olikin niin tönkkö ja turvonnut ettei ikinä, eikä lauantaiaamuna autossa oikein edes huvittanut syödä, mutta jotain meni kuitenkin, ja taas aplarimehua.

Olimme kerrankin hyvissä ajoin paikalla, ja ehdin katsoa vaihtoreitit läpi. Lisäksi katsoimme lasten startin, ja siellä pienin (noin 6-7-vuotias) oli kyllä niin liikuttavan ihana, oi että! Sitkeästi tuo pieni tyttö ui 100 m matkansa muiden perässä. Hänellä oli isä mukana vaihdossa auttamassa vaihdossakin, kuivaamassa ym. ja hänen pyöränsä (16"?)ei tietenkään yltänyt telineeseen, ja se oli aidan vieressä odottamassa. Hän sai kyllä varmaan kisan kovimmat aplodit! Toivottavasti sain kylvettyä triathloninnostuksen siemenen myös omiin tyttäriini, lupaavalta ainakin kuulosti.

Lasten lähtöä katsellessa silmäni osuivat landseer-rotuiseen koiraan sivummalla, ja tietty ajattelin, että tämähän on hyvä paikka treenata vesipelastusta. ;) No, kukas muukaan remmin toisesta päästä löytyi kuin Jaana W! Ihanaa nähdä, vilkuti vilkuti! Kiitos kannustuksesta!

Huolimatta siitä, että olimme paikalla ajoissa, en oikein löytänyt sopivaa rakoa viedä tavaroita vaihtoalueelle, ja kun olin lopulta saanut fillarin tangolle, meitä alettiin hätistellä nuorten ja yleisten vaihdon tieltä pois. Infokin alkoi saman tien, joten kaappasin kassin vielä mukaan. Infon jälkeen jatkoin tavaroiden asettelua ja päätin kuin päätinkin laittaa kengät polkimiin kiinni. Numero roikkumaan aerotangoista, kypärä selälleen, remmit avattuna, niiden päälle, ja lasit avattuna kypärän sisään, pyyhe maahan pyörän eteen, lenkkarit pyörän sivuun sukat sisällään valmiiksi auki. Kello alkoi olla melko paljon, ja menin Ollin ja lasten luo pukemaan märkkärin ja jätin päällivaatteet heille. 

Menomatkalla satoi vettä vähän väliä, ja aamutuimaan koko ajatus kisoista tuntui melko kammottavalta. Infossa, tuntia ennen starttia, jalat tuntuivat kumman veteliltä. Onneksi päästyäni (ja viimein ehdittyäni!) veteen verryttelemään olo parani heti. Tämä veden rentouttava vaikutus on toiminut jo vuosi sitten Helsinki City Triathlonilla sekä tämän vuoden aiemmissa kisoissa ja on ihan loistava juttu. Sääkään ei kiukutellut kisan aikana, vaikka viimeisen juoksukierroksen aikana tihuttikin vettä. Lämpötila oli oikein hyvä, jotain 18 astetta, ja pääsääntöisesti oli pilvipoutaa, ei tullut kylmä eikä kuuma.

Naisten ikäsarjojen startti oli viimeisenä, ja lähtijöitä oli kohtalaisesti rannan leveyteen nähden. Ihan pientä törmäilyä oli, muttei onneksi mitään esim. Kiskoon verrattavaa. Uin ihan rennosti, en halunnut mitään happi loppuu -paniikkia, ja sain pidettyä jossain määrin suoran linjan ekalla 750 m kierroksella, paitsi viimeisellä pätkällä, jolloin kurssi pyrki väkisin kääntymään oikealle. Kierrosten välissä rantautuessa oli TV-kamera vastassa, ja minä hoipuin kuin humalainen siihen... Ohjelma on kai jossain vaiheessa nähtävillä kisojen nettisivuilla, saa nähdä, laittavatko näkyviin. Toisella kierroksella suunnistin 300 m poijulle ja ihmettelin, että onpas täällä hiljaista, ja vasta uutta suuntaa ottaessani huomasi, että tuollahan ne toiset uivat! Pieni kurssin korjaus ja eteenpäin taas. Takapätkällä oli enemmän aallokkoa, mutta hyvin siellä pärjäsi. Uintiin meni 32 min, ilmeisesti piippaus oli sillalla vaihtoalueen rajalla.

Pyöräilyyn oli hienoa lähteä paljain jaloin taluttaen, kun pystyin rennosti juoksemaan, ja tätä uutta fillaria on unelma kuljettaa satulasta taluttamalla. Laitoin kuitenkin varovaisesti ja huolellisesti vasemman jalan kenkään paikallani, ja pyörän päällä heti oikean jalan. Kanta taittui vähän, mutta sain sen myöhemmin korjattua. Ikävä kyllä ketjut putosivat melkein heti, mutta päätin, etten hermostu, ja sainkin ne nopeasti paikalleen. Normaalioloissa osaan varoa ketjuja ja välttää eturattaan vaihtoa reunimmaisilla takarattailla, mutta kisoissa pää ei toimi. Yritin pitää mahdollisimman kovaa vauhtia koko ajan, tavoitteena ainakin 30 km/h keskivauhti. 1,5 kierroksen (reitti 4 x 10 km) jälkeen oli kuitenkin pakko höllätä ylämäissä, kun ensimmäiset pahoinvoinnin väreet alkoivat kutkutella mahanpohjaa.  Reitin kääntöpisteen lähellä olevat mukulakivetyt suojatiealueet olivat hirveitä, joka kerta pelotti, että meneekö rengas tai hajoaako fillari jostain muusta paikasta. Kerran joku kiituri ohitti niin läheltä, että pieni liikahdus sivulle ja oltaisiin rytisty kunnolla. Kerran yksi mies kaatui edessäni jyrkässä mutkassa, mutta ehdin väistää. Vaihdon lähestyessä otin ensin oikean jalan pois kengästä, ja poljin pyörähti ympäri niin että kenkä otti maahan kiinni ja irtosi. Tehokkaat järjestäjät olivat onneksi saaneet numeroni mieleensä ja kenkä löytyi kisan jälkeen omalta vaihtopaikaltani, kiitos siitä! :) Muuten vaihto meni mallikkaasti. Pyöräilyaikani oli vaihtoineen 1.22:18, keskisyke 149.

Päätin lähteä juoksuunkin rauhallisesti, ja se toimi hyvin. Noin 1,5 km jälkeen kroppa alkoi toimia ja juoksu vähitellen kulkea. Nappasin kofeiinia hiukan, ja sekin auttoi osaltaan. Vessassa jouduin käymään kerran, ja kiittelin kaukoviisauttani, että olin hankkinut kaksiosaisen asun. Katselin kelloa ja arvioin, että voisin päästä lähelle tuota kolmen tunnin tavoitettani. Kun sitten viimeiselle kierrokselle (juoksu oli 3 x 3,33 km) lähtiessäni kuulutettiin sarjani voittajan ajaksi 2.32, ajattelin, että kylläpäs ne myöhään kuuluttelevat, mutta sitten alkoi toivo herätä, että ehkäpä tässä mennään jopa alle kolmen tunnin! Se, että aivotoiminta on aika nollilla, on minulle kisoissa normaalia, ja tässä se taas nähtiin. Toivoin vain, ettei tule pahoinvointia kesken juoksun ja puskin eteenpäin sykkeet anaerobikynnyksellä, ja lopulta maali tuli vastaan, ja vielä melkein yhdeksän minuuttia alle tavoitteen! Juoksuun meni 56:58 (ks 154), mihin olen oikein tyytyväinen, etenkin, koska tuntui paljon hitaammalta.

Karjala Triathlonille tuli hienoa menestystä: Simo Puumalainen voitti SM-kultaa sarjassaan, samoin T14-sarjassa Laura Tukia sai SM-kultaa! Maisa Tuliniemi sai 19-vuotiaiden SM-hopeaa, Matti Kasanen sai SM-pronssia omassa sarjassaan ja Heidi Horttanainen oli varsinaisen SM-taiston viides. Hurjasti onnea kaikille!

Nyt voisi vielä huomiseen asti ilmoittautua Nastolaan perusmatkan kuntosarjaan 24.8. Koska juuri mitään (no jaa, ehkä uinti...) ei jäänyt hampaankoloon, voi olla, että menemme korkeintaan katsomaan täysmatkan kisaa sinne. Tämä olisi hieno päätös tälle triathlonkaudelle. 

Varustelista kisoihin

Päälle ennen kisaa

- urheiluliivit

- tri-asu, joko yksi- tai kaksiosainen

- sykevyö

- hiuslenkki + nipsi

- jalkaan "jotkut muut" kengät

näiden päälle jotain lämmikettä tarvittaessa, jätetään sitten huoltajalle

Uintikassi

- märkäpuku

- uimalasit

Pyöräilyyn = T1

- fillari (pumppu autoon)

- sykemittarin kello fillariin (ellei kädessä)

- paita, jos viileää

- kypärä

- ajolasit

- pyöräilykengät, ehkä valmiiksi polkimiin kiinni (silloin kumilenkkejä mukaan!)

- numerolappu kuminauhassa kiinni

- pyyhe

- juomapullo fillariin

Juoksuun = T2

- lenkkarit

- sukat (lenkkarien sisään valmiiksi avattuna, vasen ja oikea tsekattuna)

- lippis, jos sateista tai paahteista

- pieni pyyhe, jos tarvitsee pyyhkäistä hiekkaa tms. pois

Verryttelyä ja venyttelyä

Printattu ohjeet. Pesty vaatteita. Koejuostu/hölkätty/kävelty Orcan asu, päädytty esiintymään siinä toisessa eli 2XU:ssa, olen siis pinkki. Naama kestovärjätty. Tiirailtu sääennustetta, Ilmiksen todettu päätyvän sateeseen niin kuin aina, uskotaan siis Forecaa. Soitettu hotelliin ja varmistettu, että auton saa parkkiin ja fillarin huoneeseen. Syöty vaaleaa leipää, riisiä, lakuja ja vaahtokarkkeja.

Huomenna vuorossa fillarin pesu ja matkatavaroiden pakkaaminen. Onneksi minulla on lista valmiina kisatavaroiden suhteen, voisinpa laittaa sen tännekin. Huomenna - hups - tänään! Päivällä sitten.

Maanantaina maakuntamatkailua, tiistaina triathlonia

Orrain polulla patikkaretkellä

Maanantaiaamuna kumosin jättikokoisten teemukillisten lisäksi pari tölkkiä kokista ja tuumasin, että mihinkäs lähdettäis lasten kaa. Tuumasta toimeen, muksut autoon, lähikaupasta sipsejä matkaan ja Savitaipaleelle, Kuolimon rannalle Orrain polulle, josta oheinen maisemakuva. Ensin kuljimme kärrytietä reilun kilometrin, ja sitten kapeaa polkua ja pitkospuita rantaan, jota myöten Luotolahden Kapian laavulle. Laavulla vietimme hetken upean maiseman, karhukeskustelun, sipsien ja banaanilastujen parissa. Karhut tulivat mieleen, kun mukana ollut koiramme alkoi puhista laavun taakse kurkkiessaan. :/ Mitään emme kuitenkään nähneet, tosin ehkä meidät nähtiin? 7- ja 9-vuotias matkaseura pitivät vaellusvauhdin kohtuullisena, enkä joutunut edes kantamaan ketään autolle.  Uusi tuttavuus oli myös automatkan varrelle jäänyt Partakoski, jonka rannalla näytti olevan ravintola ja kaikki - pitää käydä joskus tutustumassa muutenkin kuin auton ikkunasta.

Orrain polusta lisää tietoa: http://palvelut.ekarjala.fi/index.php?option=com_nature&task=view_item&id=763

Pyöräillen Lemille

Maanantai-iltana oli Lappeenrannan pyöräilijöiden yhteislenkki. Sitä ennen harjoittelin liikkeelle lähtöä kengät valmiina polkimissa Kuopion kisaa varten. Sillä lailla saa vähän aikaa vaihdosta pois, ja lisäksi on helpompaa juosta paljain jaloin kuin pyöräilykengillä. Tässä videota aiheesta, joskin minulla on takalenkilliset kengät, joiden kiinnitys on helpompaa. http://www.youtube.com/watchv=Uarqx82pRjE . Pyöräilyn lopussa voisi irrottaa vielä kengät jalasta ja polkea jalat niiden päällä, mutta luulen että mieluummin riisun kengät jalasta ja juoksen ne kädessä vaihtoon, niin kuin Kiskossakin tuli tehtyä. Toki riippuu vaihdon aikana juostavasta matkastakin, mitä kannattaa tehdä.

Tämän huikean triathlonspesifisen treenin jälkeen polkaisin lentokentän kopille, jossa odottikin jo liuta komeita miehiä. :) Suunta Lemille - klups, kuulostipa pitkältä, ja sitten joku vielä ehdotti pidennystä... Mutta yllätys yllätys, hyvin meni, vauhti oli oikein sopiva eikä lenkki tuntunut mitenkään erityisen pitkältä. Kiitos kaikille mukana olleille, oli hyvää seuraa ja mukava matka! Vauhdin hurmaa pääsi kokemaan isoissakin mäissä, ja vetovuorot olivat niin lyhyitä, että hädin tuskin ehdin innostua kun piti jo lopettaa. ;) Aloin päästä jyvälle aerotankojen käytöstä. Autoja tuli hyvin harvakseltaan. Yhdellä pätkällä oli satanut ja tien pinta märkä, ja vettä vaikutti vielä rippaavan. Hetken kesti, ennen kuin tajusin, että oikeasti ei enää satanutkaan, vaan vesi tuli edellä ajavien takarenkaista. Blondi mikä blondi. Onneksi oli tyylikkäät vaatteet, eli uusi Orcan puku testissä (on tosi hyvä!), niin oli tasapainoinen kokonaisuus. Henkilökohtainen kokonaismatkani oli omalla mittarilla (kalibroimatta) 70,05 km, Googlen kartalla 70,8 km ja keskikadenssi 71 rpm. Keskisyke yhteislenkin (66,15 km kopilta meille kotiin) aikana oli 126 ja keskinopeus 29,3 km/h.

Illalla lonkkaa hieman juimi, ja kun palpoin aluetta paikallistamismielessä, juimi "hieman" enemmän. :/ Tänään tulikin kuin tilauksesta aika magneettikuvaukseen, mutta se on vasta lokakuussa. Pääasia, että homma etenee.

Tri-treenit 

Sää oli täydellinen, hellepäivästä viilentynyt ilta. Treeneissä oli uusi kaveri mukana, jota tuli ikävästi säikyteltyä pyöräilyvauhdilla. Joo, ainakin minä olisin voinut mennä rauhallisemmin, kun eilen kaahailin niin kovasti. Lisäksi oli reipas polveaan poteva *sympatiaa * tyttöpuolinen ihminen rannalla meitä ihmettelemässä, ja kovasti innoissamme hänelle ideoita jaoimme. Katsotaan, mitä lääkärisetä (vai -täti?) hänelle ensi viikolla sanoo, saapiko hän pian liittyä joukkoon hurjaan!

Vesi oli kuin linnunmaitoa, kun nopsasti kauhaisin Mattilanlammen rannalta toiselle ja takaisin. Isot pojat uivat ihan oikeasti. Itse en viitsinyt ottaa märkkäriä edes mukaan, kun jo Lopella pari päivää sitten tuli melkein hiki sen kanssa uidessa. Painaakin repussa, ketale. Testasin tänään toista uusista tri-asuistani, merkiltään 2XU (lue: two times you). Housut ovat vähän reilut, mutta mitään ongelmaa siitä ei tullut, mukavat olivat. Paita tahtoi vähän nousta juostessa. Pinkki paita olisi oiva tuntomerkki katsojille, siis etenkin omalle perheelle, kisaa ajatellen. Uin siis tässä kaksiosaisessa puvussa, ja kyllähän siitä huomasi, ettei se mikään varsinainen uikkari ole, aika märäksi jäi.

Pyöräily se vaan on kerta kerralta ihanampaa! Minä nautin vauhdista, olen ihan onnesta soikeana kun mittari näyttää alamäissä yli viittäkymppiä! Loistava seura tekee siitä ihan täydellistä. :) ... auringonlaskuun ajaisimme... Triathlonissa on sekin hieno puoli, että kokee maailman monin tavoin. Uinti on ihan oma maailmansa, meditatiivinen ja rentouttava. Pyöräillessä näkee maisemaa laajasti, viljapeltoja, järvenselkiä ja metsänreunaa. Juostessa ollaan toisinaan metsän sydämessä ja aivan luonnon ytimessä, toisinaan kaupungin sykkeessä. 

Juoksuosuudella annoin toisten painella edeltä. Reidet tuntuivat aika pökkelöiltä, mutta vertyivät vähitellen. Jälkimmäisen puoliskon pääsin jo n. 5'30/km vauhtia sykkeen hipoessa jo anaerobikynnystä ilman, että tuntui yhtään pahalta! Kyllä täältä vielä noustaan. :D On jännää seurata, miten juoksu viikko viikolta helpottuu.

Numerot:
- pyöräily (20 km): keskikadenssi 76, syke 138, vauhti 30,3 km/h
- juoksu (5 km): syke 153, vauhti 5'40/km

Reidet olivat jossain määrin hapoilla kotiin polkiessa. Huomenna on lepopäivä, torstaina voisi vähän verrytellä ja venytellä, perjaintaina taas lepäillä. Lauantaina Kuopioon! Mietin tuossa, että tämä kesä on ollut yhtä lentämistä - tähän mennessä kolme pikamatkan triathlonkisaa ja yksi pyöräilytapahtuma sekä muut menot päälle. Yhtä kaikki olen nauttinut äärimmäisen paljon, ja elämä tuntuu niin elämältä taas!

Perjantai-pitkä ja Loppi-lauantai

Pitkä juoksulenkki perjantaina

Koska lonkka on ärsyyntynyt ylämäissä, päätin tehdä mäettömän pitkän ja menin autolla Saimaan kanavan varrelle juoksemaan. Jätin auton Mälkiälle museon parkkikselle ja siitä juosten kohti Mustolaa ja Soskuaa. Mustolassa on hyvä paikka uittaa koira, lisäksi jouduin kastelemaan sitä lähempänä Soskuaa, sillä vaikka päivä vaikutti ensin pilviseltä, jotenkin aurinko tuli esiin ihan lenkkiäni varten ja aika paahteista oli. Reidet tuntuivat etenkin alussa ihan pökkelöiltä, ja sydän tykytti huolestuttavan nopeasti koko matkan ajan. Kahden päivän levon jälkeen tuo tuntui aika oudolta. Vauhti oli silti ihan olematon, joskin tuo aika sisältää useita koiranuitto- ja juottotaukoja sekä pari puskareissua. Paluumatkalla oli onneksi vähäistä vastatuulta, mikä viilensi oloa.

Numerot: kesto 1'46, keskisyke 140, max 154. Menomatka vei 51 min ja paluumatka 55 min. Matkaa tuli 14 km.

Pitkä uinti lauantaina

Viikonloppu meni reissussa, mutta sehän ei estä treenaamasta. Mukavana palauttavana kra... ei kun lauantaipäivän harjoitteena läpsyttelin Lopen Kesijärvessä 1600 m henkivartijan saattelemana (kiitos, Matti T.!). Vesi oli niin lämmintä, että tuli melkein kuuma, mutten olisi uskaltanut jättää märkkäriä poiskaan, kun uin "yksin" avovedessä. Vesi oli kyllä aivan peilityyni, ja pystyin hyvin keskittymään tekniikkaan ja hengittämään uimahallimalliin. Palautusjuomatkin odottivat rannalla. ;) Aikaa meni 35 minuuttia. Sinilevää oli kohtalaisesti, mutta kaikkea ei voi saada.

Tänään on lepopäivä, ihanaa! Kasslerit tirisevät grillissä, tuoksu tulvii sisään asti. Päivän kuumuus alkaa hellittää, joten voisi olla sopiva hetki viedä koira kävelylle. Huomenna pyöräilemään, tiistaina tri-treeneihin ja sitten vain kevyttä ja rentouttavaa toimintaa lauantaihin asti, jolloin KUOPIO!

Tiistain tri-treenit

Totuttuun tapaan Mattilanlammella pieni pyrähdys vedessä, sitten neljän hengen porukalla Korkea-Ahoon ja kahden takaisin Matin kanssa... toiset vaan tollain karkaa! ;) No, kyllä me niistä selät nähtiin aika pitkään...

Juosten sama homma, eräät ne vaan revittelee. Mutta on se kunto minullakin vähän kasvanut, päästiin 5 km 28 minuuttiin tällä kertaa. Noh, joskus tulevaisuudessa ehkä jotain muuta, mutta nyt olen tyytyväinen jokaisesta karistetusta minuutista!

Pyöräily: 40 min, keskisyke 134, keskivauhti 29,4 km/h
Juoksu: 28'08, keskisyke 152, keskivauhti 5.38/km

Keskiviikkona oli erittäin lepopäivä. Sain loppuun Dan Brownin kirjan Kadotettu symboli, mikä vaati totaalista paneutumista, joskaan  se ei ollut millään lailla vaikeaa. Vaikeampaa oli olla lukematta. Jäi sitten siivous tälle torstaiaamulle, kun päivällä oli vieraita, ja nyt illalla ei juuri huvittanut lähteä pyöräilemään pitkälti melko jatkuvan sateen vuoksi, mutta toisaalta vaikea saada moodia vaihdettua, kun on vielä pullan maku suussa.

Posti toi Englannista kaksi uutta triathlonasua. Nämä ihoa nuolevat yläosat kyllä kiusallisella tavalla paljastavat, mistä kohdasta projekti on vielä pahasti kesken. Ajatus oli jättää parempi ja palauttaa toinen, mutta kun mies kerran tykkäsi, että voin pitää molemmat, niin varmaan sitten voin.  Elämään jäi kysymys, oliko taka-ajatuksia, koska seuraava lauseensa oli "Saanko ostaa puukkosahan?"  :D Orcan housut ovat ihan sikahyvät, tuli heti mieleen, että niitä kehtaisi käyttää esim. spinningtunneillakin, mitä en todellakaan tee pyöräilyhousuillani, ne ovat ihan liian lyhyet, ulkonakin pitää ajaa kovaa, ettei kukaan ehdi tunnistaa. ;) Toinen asu on 2XU:n eikä istu aivan yhtä täydellisesti, mutta hyvä sekin. Pian pitää suorittaa arvonta, kumpi lähtee Kuopioon.