Torstaina kävimme tyttöjen kanssa kampaajalla, joka kysäisi tankkauksesta, jolloin vasta tajusin, että nythän sitä pitää tehdä! Onneksi edellisenä iltana olin jo puolivahingossa aloittanut patongilla ja grilliruualla. Minun perustankkaukseeni kuuluu Kouvolan Lakritsi, jota ei kyllä enää kisaa edellisenä päivänä uskalla syödä, ja usein myös pulla, jota en nyt ehtinyt leipoa. Terveellisempääkin tavaraa voisi toki käyttää, mutta hiilari kuin hiilari, ja tämä on oikeaa juhlaa! Vaalealla leivällä, kana-riisipadalla ja lakuilla mentiin, ja aplarimehua kyytipojaksi. Perjantaina olo olikin niin tönkkö ja turvonnut ettei ikinä, eikä lauantaiaamuna autossa oikein edes huvittanut syödä, mutta jotain meni kuitenkin, ja taas aplarimehua.
Olimme kerrankin hyvissä ajoin paikalla, ja ehdin katsoa vaihtoreitit läpi. Lisäksi katsoimme lasten startin, ja siellä pienin (noin 6-7-vuotias) oli kyllä niin liikuttavan ihana, oi että! Sitkeästi tuo pieni tyttö ui 100 m matkansa muiden perässä. Hänellä oli isä mukana vaihdossa auttamassa vaihdossakin, kuivaamassa ym. ja hänen pyöränsä (16"?)ei tietenkään yltänyt telineeseen, ja se oli aidan vieressä odottamassa. Hän sai kyllä varmaan kisan kovimmat aplodit! Toivottavasti sain kylvettyä triathloninnostuksen siemenen myös omiin tyttäriini, lupaavalta ainakin kuulosti.
Lasten lähtöä katsellessa silmäni osuivat landseer-rotuiseen koiraan sivummalla, ja tietty ajattelin, että tämähän on hyvä paikka treenata vesipelastusta. ;) No, kukas muukaan remmin toisesta päästä löytyi kuin Jaana W! Ihanaa nähdä, vilkuti vilkuti! Kiitos kannustuksesta!
Lasten lähtöä katsellessa silmäni osuivat landseer-rotuiseen koiraan sivummalla, ja tietty ajattelin, että tämähän on hyvä paikka treenata vesipelastusta. ;) No, kukas muukaan remmin toisesta päästä löytyi kuin Jaana W! Ihanaa nähdä, vilkuti vilkuti! Kiitos kannustuksesta!
Huolimatta siitä, että olimme paikalla ajoissa, en oikein löytänyt sopivaa rakoa viedä tavaroita vaihtoalueelle, ja kun olin lopulta saanut fillarin tangolle, meitä alettiin hätistellä nuorten ja yleisten vaihdon tieltä pois. Infokin alkoi saman tien, joten kaappasin kassin vielä mukaan. Infon jälkeen jatkoin tavaroiden asettelua ja päätin kuin päätinkin laittaa kengät polkimiin kiinni. Numero roikkumaan aerotangoista, kypärä selälleen, remmit avattuna, niiden päälle, ja lasit avattuna kypärän sisään, pyyhe maahan pyörän eteen, lenkkarit pyörän sivuun sukat sisällään valmiiksi auki. Kello alkoi olla melko paljon, ja menin Ollin ja lasten luo pukemaan märkkärin ja jätin päällivaatteet heille.
Menomatkalla satoi vettä vähän väliä, ja aamutuimaan koko ajatus kisoista tuntui melko kammottavalta. Infossa, tuntia ennen starttia, jalat tuntuivat kumman veteliltä. Onneksi päästyäni (ja viimein ehdittyäni!) veteen verryttelemään olo parani heti. Tämä veden rentouttava vaikutus on toiminut jo vuosi sitten Helsinki City Triathlonilla sekä tämän vuoden aiemmissa kisoissa ja on ihan loistava juttu. Sääkään ei kiukutellut kisan aikana, vaikka viimeisen juoksukierroksen aikana tihuttikin vettä. Lämpötila oli oikein hyvä, jotain 18 astetta, ja pääsääntöisesti oli pilvipoutaa, ei tullut kylmä eikä kuuma.
Naisten ikäsarjojen startti oli viimeisenä, ja lähtijöitä oli kohtalaisesti rannan leveyteen nähden. Ihan pientä törmäilyä oli, muttei onneksi mitään esim. Kiskoon verrattavaa. Uin ihan rennosti, en halunnut mitään happi loppuu -paniikkia, ja sain pidettyä jossain määrin suoran linjan ekalla 750 m kierroksella, paitsi viimeisellä pätkällä, jolloin kurssi pyrki väkisin kääntymään oikealle. Kierrosten välissä rantautuessa oli TV-kamera vastassa, ja minä hoipuin kuin humalainen siihen... Ohjelma on kai jossain vaiheessa nähtävillä kisojen nettisivuilla, saa nähdä, laittavatko näkyviin. Toisella kierroksella suunnistin 300 m poijulle ja ihmettelin, että onpas täällä hiljaista, ja vasta uutta suuntaa ottaessani huomasi, että tuollahan ne toiset uivat! Pieni kurssin korjaus ja eteenpäin taas. Takapätkällä oli enemmän aallokkoa, mutta hyvin siellä pärjäsi. Uintiin meni 32 min, ilmeisesti piippaus oli sillalla vaihtoalueen rajalla.
Pyöräilyyn oli hienoa lähteä paljain jaloin taluttaen, kun pystyin rennosti juoksemaan, ja tätä uutta fillaria on unelma kuljettaa satulasta taluttamalla. Laitoin kuitenkin varovaisesti ja huolellisesti vasemman jalan kenkään paikallani, ja pyörän päällä heti oikean jalan. Kanta taittui vähän, mutta sain sen myöhemmin korjattua. Ikävä kyllä ketjut putosivat melkein heti, mutta päätin, etten hermostu, ja sainkin ne nopeasti paikalleen. Normaalioloissa osaan varoa ketjuja ja välttää eturattaan vaihtoa reunimmaisilla takarattailla, mutta kisoissa pää ei toimi. Yritin pitää mahdollisimman kovaa vauhtia koko ajan, tavoitteena ainakin 30 km/h keskivauhti. 1,5 kierroksen (reitti 4 x 10 km) jälkeen oli kuitenkin pakko höllätä ylämäissä, kun ensimmäiset pahoinvoinnin väreet alkoivat kutkutella mahanpohjaa. Reitin kääntöpisteen lähellä olevat mukulakivetyt suojatiealueet olivat hirveitä, joka kerta pelotti, että meneekö rengas tai hajoaako fillari jostain muusta paikasta. Kerran joku kiituri ohitti niin läheltä, että pieni liikahdus sivulle ja oltaisiin rytisty kunnolla. Kerran yksi mies kaatui edessäni jyrkässä mutkassa, mutta ehdin väistää. Vaihdon lähestyessä otin ensin oikean jalan pois kengästä, ja poljin pyörähti ympäri niin että kenkä otti maahan kiinni ja irtosi. Tehokkaat järjestäjät olivat onneksi saaneet numeroni mieleensä ja kenkä löytyi kisan jälkeen omalta vaihtopaikaltani, kiitos siitä! :) Muuten vaihto meni mallikkaasti. Pyöräilyaikani oli vaihtoineen 1.22:18, keskisyke 149.
Päätin lähteä juoksuunkin rauhallisesti, ja se toimi hyvin. Noin 1,5 km jälkeen kroppa alkoi toimia ja juoksu vähitellen kulkea. Nappasin kofeiinia hiukan, ja sekin auttoi osaltaan. Vessassa jouduin käymään kerran, ja kiittelin kaukoviisauttani, että olin hankkinut kaksiosaisen asun. Katselin kelloa ja arvioin, että voisin päästä lähelle tuota kolmen tunnin tavoitettani. Kun sitten viimeiselle kierrokselle (juoksu oli 3 x 3,33 km) lähtiessäni kuulutettiin sarjani voittajan ajaksi 2.32, ajattelin, että kylläpäs ne myöhään kuuluttelevat, mutta sitten alkoi toivo herätä, että ehkäpä tässä mennään jopa alle kolmen tunnin! Se, että aivotoiminta on aika nollilla, on minulle kisoissa normaalia, ja tässä se taas nähtiin. Toivoin vain, ettei tule pahoinvointia kesken juoksun ja puskin eteenpäin sykkeet anaerobikynnyksellä, ja lopulta maali tuli vastaan, ja vielä melkein yhdeksän minuuttia alle tavoitteen! Juoksuun meni 56:58 (ks 154), mihin olen oikein tyytyväinen, etenkin, koska tuntui paljon hitaammalta.
Karjala Triathlonille tuli hienoa menestystä: Simo Puumalainen voitti SM-kultaa sarjassaan, samoin T14-sarjassa Laura Tukia sai SM-kultaa! Maisa Tuliniemi sai 19-vuotiaiden SM-hopeaa, Matti Kasanen sai SM-pronssia omassa sarjassaan ja Heidi Horttanainen oli varsinaisen SM-taiston viides. Hurjasti onnea kaikille!
Nyt voisi vielä huomiseen asti ilmoittautua Nastolaan perusmatkan kuntosarjaan 24.8. Koska juuri mitään (no jaa, ehkä uinti...) ei jäänyt hampaankoloon, voi olla, että menemme korkeintaan katsomaan täysmatkan kisaa sinne. Tämä olisi hieno päätös tälle triathlonkaudelle.
Naisten ikäsarjojen startti oli viimeisenä, ja lähtijöitä oli kohtalaisesti rannan leveyteen nähden. Ihan pientä törmäilyä oli, muttei onneksi mitään esim. Kiskoon verrattavaa. Uin ihan rennosti, en halunnut mitään happi loppuu -paniikkia, ja sain pidettyä jossain määrin suoran linjan ekalla 750 m kierroksella, paitsi viimeisellä pätkällä, jolloin kurssi pyrki väkisin kääntymään oikealle. Kierrosten välissä rantautuessa oli TV-kamera vastassa, ja minä hoipuin kuin humalainen siihen... Ohjelma on kai jossain vaiheessa nähtävillä kisojen nettisivuilla, saa nähdä, laittavatko näkyviin. Toisella kierroksella suunnistin 300 m poijulle ja ihmettelin, että onpas täällä hiljaista, ja vasta uutta suuntaa ottaessani huomasi, että tuollahan ne toiset uivat! Pieni kurssin korjaus ja eteenpäin taas. Takapätkällä oli enemmän aallokkoa, mutta hyvin siellä pärjäsi. Uintiin meni 32 min, ilmeisesti piippaus oli sillalla vaihtoalueen rajalla.
Pyöräilyyn oli hienoa lähteä paljain jaloin taluttaen, kun pystyin rennosti juoksemaan, ja tätä uutta fillaria on unelma kuljettaa satulasta taluttamalla. Laitoin kuitenkin varovaisesti ja huolellisesti vasemman jalan kenkään paikallani, ja pyörän päällä heti oikean jalan. Kanta taittui vähän, mutta sain sen myöhemmin korjattua. Ikävä kyllä ketjut putosivat melkein heti, mutta päätin, etten hermostu, ja sainkin ne nopeasti paikalleen. Normaalioloissa osaan varoa ketjuja ja välttää eturattaan vaihtoa reunimmaisilla takarattailla, mutta kisoissa pää ei toimi. Yritin pitää mahdollisimman kovaa vauhtia koko ajan, tavoitteena ainakin 30 km/h keskivauhti. 1,5 kierroksen (reitti 4 x 10 km) jälkeen oli kuitenkin pakko höllätä ylämäissä, kun ensimmäiset pahoinvoinnin väreet alkoivat kutkutella mahanpohjaa. Reitin kääntöpisteen lähellä olevat mukulakivetyt suojatiealueet olivat hirveitä, joka kerta pelotti, että meneekö rengas tai hajoaako fillari jostain muusta paikasta. Kerran joku kiituri ohitti niin läheltä, että pieni liikahdus sivulle ja oltaisiin rytisty kunnolla. Kerran yksi mies kaatui edessäni jyrkässä mutkassa, mutta ehdin väistää. Vaihdon lähestyessä otin ensin oikean jalan pois kengästä, ja poljin pyörähti ympäri niin että kenkä otti maahan kiinni ja irtosi. Tehokkaat järjestäjät olivat onneksi saaneet numeroni mieleensä ja kenkä löytyi kisan jälkeen omalta vaihtopaikaltani, kiitos siitä! :) Muuten vaihto meni mallikkaasti. Pyöräilyaikani oli vaihtoineen 1.22:18, keskisyke 149.
Päätin lähteä juoksuunkin rauhallisesti, ja se toimi hyvin. Noin 1,5 km jälkeen kroppa alkoi toimia ja juoksu vähitellen kulkea. Nappasin kofeiinia hiukan, ja sekin auttoi osaltaan. Vessassa jouduin käymään kerran, ja kiittelin kaukoviisauttani, että olin hankkinut kaksiosaisen asun. Katselin kelloa ja arvioin, että voisin päästä lähelle tuota kolmen tunnin tavoitettani. Kun sitten viimeiselle kierrokselle (juoksu oli 3 x 3,33 km) lähtiessäni kuulutettiin sarjani voittajan ajaksi 2.32, ajattelin, että kylläpäs ne myöhään kuuluttelevat, mutta sitten alkoi toivo herätä, että ehkäpä tässä mennään jopa alle kolmen tunnin! Se, että aivotoiminta on aika nollilla, on minulle kisoissa normaalia, ja tässä se taas nähtiin. Toivoin vain, ettei tule pahoinvointia kesken juoksun ja puskin eteenpäin sykkeet anaerobikynnyksellä, ja lopulta maali tuli vastaan, ja vielä melkein yhdeksän minuuttia alle tavoitteen! Juoksuun meni 56:58 (ks 154), mihin olen oikein tyytyväinen, etenkin, koska tuntui paljon hitaammalta.
Karjala Triathlonille tuli hienoa menestystä: Simo Puumalainen voitti SM-kultaa sarjassaan, samoin T14-sarjassa Laura Tukia sai SM-kultaa! Maisa Tuliniemi sai 19-vuotiaiden SM-hopeaa, Matti Kasanen sai SM-pronssia omassa sarjassaan ja Heidi Horttanainen oli varsinaisen SM-taiston viides. Hurjasti onnea kaikille!
Nyt voisi vielä huomiseen asti ilmoittautua Nastolaan perusmatkan kuntosarjaan 24.8. Koska juuri mitään (no jaa, ehkä uinti...) ei jäänyt hampaankoloon, voi olla, että menemme korkeintaan katsomaan täysmatkan kisaa sinne. Tämä olisi hieno päätös tälle triathlonkaudelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti